Wherigoissa keston arviointi voi olla vaikeaa varsinkin jos systeemit eivät toimi kunnolla. Sama ajoituksen arviointiongelma pätee toisinaan multeihin ja letterboxeihinkin. Oikoteiden käyttöön ja kollegiaaliseen apuun on siksi helppo sortua.
Tietysti voi sanoa, että kaikkea ei tarvitse löytää ja ei-kiinnostavat voi jättää yrittämättä. Valitettavasti vaan on kunta-, kalenteri- ym. haasteita, joihin tiettyjä löytöjä tarvittaisiin ja ainakin minusta haastetavoitteet ylläpitävät kiinnostusta jatkaa kätköilyä etenkin noin kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (kun yksinäinen ratsastaja ei ole oivaltanut niitä heti alussa
). Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa suorittaa wherigot ”oikealla tavalla”. ELI KUINKA MONI NÄITÄ OIKEASTI TARVITSEE?
Samaa voi kysyä letterboxeista, jotka voivat olla monenmoisia kätkötyyppejä, ainoana edellytyksenä on jonkinlaisen leimasimen tarjolla olo. Joskus 1800-luvulla aloitettu lodjailu lienee ollut jo kauan täysin kuollut harrastus partiolaistenkin parissa. Liekö koko partioaatekin on kuolemassa? Parempaa tietoa saa mielellään jakaa.
Labeista en nyt kommentoi enempää kuin ajatuksen, että mitäpä jos viisi labipistettä kiertämällä saisi wherigon loppupisteen eikä välipisteillä olisi mitään löytöarvoa…?
Päämajan päättäjien älyllistä kapasiteettia voi kaikessa arvioida. Ovatko siellä samat tyypit olleet vallassa 25 vuotta kuten Venäjällä?
Lopuksi kiitokset kaikille teille jotka olette toteuttaneet edellä mainittuja kätkötyyppejä etsijäystävällisellä tavalla!
Eihän wherigoilla ja multeilla ole mitään yhdistävää tekijää. Sama kuin sanoisi, että mysteerit ovat periaatteessa multikätköjä, sillä multikätkö on kyllä mahdollista toteuttaa mysteerinäkin.