No niin, vuosi on vaihtunut, äänestysaika alkanut ja vielä ollaan hereillä lähettämässä äänestyksen avausta. Eli tästä lähtee.
Ensimmäisenä muutama kommentti omista kriteereistäni. Koska kyseessä on nimenomaan GEOvalokuvakilpailu, erityisesti arvostan sellaisia kuvia, joissa itse harrastus tulee kunnolla esille. Mutta myös kuvan valokuvauksellisuus on tärkeä asia. Teknisesti laadukas kuva ei yksinään riitä, kuvaajalla on täytynyt olla myös silmää kuvalle. Toisaalta omastakin kokemuksesta tietäen ei hyvissä geotilanteissa välttämättä ole mahdollisuuksia pelailla järkkäreillä, ja hieno tilanne voi kantaa jo yksinään pitkälle. Kuten vähän ennakoinkin, maisemasarjaan tuli eniten osallistumisia. Tämä on myös hyvin haastava sarja, koska maailma on väärällään hyviä maisemakuvia, ja siinä sarjassa pärjätäkseen pelkällä kännykällä on varsin haastavaa saada loisto-otosta. Toisaalta tämä on juuri se sarja, jonka kautta välittyy omanlaisensa tunnelma kätköilykohteesta. "Pääsisinpä minäkin tuolla käymään" tai "olisipa ollut itsekin hienoa ottaa tuollainen kuva" -fiilikset ovat sellaisia, jotka saavat minulta pisteitä. Sama koskee eläin- ja kasvisarjaa, ehkä jopa vielä haastavammin, mutta niitäkin kuvia oli monta mukavaa joukossa. Ihmiset kuvissa saavat minulta pisteitä. Maisema, jossa on kätköilijä, muuttuu hyvin pienestä kätköilytilannekuvaksi, johon ohitsekiitävä hetki on saatu vangittua. Oikeastaan kaikki kisan kuvat ovat sellaisia, jotka eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa vielä pelkällä lokisivulla, vaan niitä pitää katsoa suurempina.
Sitten itse kuviin. Parhaan valinta pisti miettimään, mutta kun lopulta päädyin valintaani, en sitä enää vaihdellut:
A.7 Tunnelissa. Tämä on kaikista muista kuvista aika paljonkin poikkeava otos. Silhuettikuva on hyvin pelkistetty, siitä on kaikki ylimääräinen riisuttu pois ja jäljellä on vain olennainen, ryhmä geokätköilijöitä asian ytimessä. Mielenkiintoinen kontrasti on siinä, että kuva on hyvin staattinen, vaikka se on täynnä toimintaa. Tämä kuva ei ole enää pelkkä dokumentti vaan lähentelee jo taidekuvaa. Oma tarinansa on vielä siinä, että kätköä ei löytynyt (no, ei tässä löytymättömyys tai löytäminen kuvan laatua vie suuntaan tai toiseen kuitenkaan). Täydet pisteet minulta!
Seuraavaksi nostan kuvan
C.8 Pullopostia. Tässä pääosassa on itsensä täysillä likoon pistävä geokätköilijä. Lopputulos on erinomaisen hauska. Naamanvääntökuvista en yleensä innostu, mutta tässä kaikki on loksahtanut kohdilleen. Valokuvausta harrastava jästi ei välttämättä tästä syttyisi, mutta kätköilyn harrastaja ymmärtää heti, mistä on kyse (tai ainakin minä kuvittelen ymmärtäneeni). Pieni oksiston rajaus olisi tehnyt kuvasta vielä paremman.
Lopuista kuvista en osaa sanoa paremmusjärjestystä, joten listattakoon ne numerojärjestyksessä.
A.1 Hiuksia nostattava homma: Tässä on kätköilyn tilanne päällä niin hyvin kuin olla voi. Kun näin tämän kuvan ensi kertaa, piti katsoa pikkukuvaa ensin muutaman kerran, ennen kuin äkkäsin, miten päin maailma siinä on ja mitä siinä ollaan loppujen lopuksi tekemässä. Yleensä vinous ei ole eduksi kuville, mutta tässä tapauksessa Batman-perspektiivi vain dramatisoi tilannetta lisää tekemättä itsestään kuitenkaan numeroa. Noissa muissakin tilannekuvissa oli jotain erityistä, mutta tämän kuvan mitä ihmettä -fiilis nosti sen muiden ansioiden ohella omalle listalleni. Tämä on oikeastaan aika yltödramaattinen kätköilykuva (niin kuin A.2 ja A.3:kin) - itseäni ei tuonne saisi. Huh-huh!
D.14 Illan rauha: Kisan harmonisin kuva. Tämä oli pitkään voittajakandidaattinani. Kuva lähentelee taidekuvaa. Kuten Harjuskin kommentoi, tämä kuva on mielettömän hieno ja tunnelmallinen otos. Itselleni tuli fiilikset jostain suomalaisesta sadusta, kuvassa on jotain Rudolf Koivua. Valaistus, puut, lehdet maassa, penkki - asetelman palaset eivät voisi olla paremmin paikoillaan. Jos penkillä olisi vielä joku aatoksiinsa vaipuneena kaukaisuuteen katsellen, kuva saattaisi olla vieläkin täydellisempi, tai tiedä häntä, se saattaisi jopa rikkoa tuon harmonian.
D.19 Auringonlaskun kultaama suo: Auringonlaskukuvat ovat erittäin haastavia. Tämä kuva pysäytti ainakin meikäläisen. Aurinko valonsäteineen on tässä aivan omanlaisessaan roolissa, ja kuvan väriskaala hieno. Suon kasveista heijastuvat valotäplät saivat katsomaan toisenkin kerran, toiko kuvan valo jotain roskia näytölläni näkyviin, vai mitä ne oikein ovat. Upea!
D.45 Pyhä-Nattanen: Voiko tällaista maisemaa ollakaan. Tässä kuvassa pysäytti sen läpitunkeva sinisyys, ja talven kuvaus on jotain sellaista, mitä etelässä ei koe. Kuva alkaa muistuttaa jo jotain vasiten tehtyä pienoismallilavastusta. Miten tuonne voi mennä kätköä etsimään maisemaa rikkomatta? Kerrassaan upea otos tämäkin.
Tekisi mieleni kommentoida monta muutakin kuvaa, mutta annettakoon vuoro nyt seuraaville!