Geokätköilyä Viitasaarella ja paljon huonoa tuuria..
Lähetetty: To 26.03.2009 8:55
Tämä tarina on tosi. Sitten kun alkaa menemään pieleen, niin se sitten menee ja kovaa!
Työpäivän päätteeksi ajattelin napata tämän kätkön Savivuori http://www.geocaching.com/seek/cache_de ... 64e7&log=y Viitasaarella.
No gepsi näytti reitin purkille, mutta näytti olevan pyörätie tms. Ajattelin jättää väliin, ja jatkoin matkaa, kunnes tien viitta osoitti vahvasti kätkönsuuntaan. Eikun sinne. Tie osoittautui melko huonokuntoiseksi ja näytti jo melko kapealtakin. Hiekkaa ei ollut tänne laitettu sitten vuoden 1977. Autoa en saanut enää ympäri, pakittaa en tohtinut, etten olisi kietonut geOpeliani puun ympärille. Pakko oli jatkaa kohti huippua. Matkalla olikin sitten kohtalontoverien jälkiä kun autoa oli väkisin käännetty tulosuuntaansa hanget paukkuen. Kitkani ovat jo aika kesäkunnossa, joten lipsumista alkoi ilmetä. Pysähtyä en voinut, koska olisi alkanut melkoinen holtiton pulkkamäkiretki. Ja todennäköisesti kohti jotain puuta. Pakko koettaa huipulle. Ja sinne pääsinkin. Melkein.
Matkaa jäin n 20 metriä tasamaastosta. Matkan teko pysähtyi siihen paikkaan. Todella varovasti koetin pakitella hiipimällä mäkeä alaspäin. Mäessä ei siis ollut muruakaan hiekkaa. Alku meni ihan ok, kunnes renkaat nappasivat lukkoon, ja kiesi poikittain tielle takanurkka kevyesti penkassa. Ei ylös-, eikä alaspäin ollut mitään asiaa. No sattuuhan näitä, ajattelin eikä tää edes ollut eka kertani. Soittoa vakuutusyhtiöön, joka juuri sulkeutui 3 minuuttia sitten. Seuraava soitto numerotiedusteluun, josta sainkin paikallisen hinausmiehen numeron. Soitto siihen, ja tilanteen kuvaus. Lopputulos oli se että tämä 24h hinauspalvelu sanoi ettei tule!! Go Unskan hinauspalvelu go! (vähän sama kuin menisi maitokauppaan, eikä myyjä möisikään sitä.) Soitto tiedusteluun, ja uusia numeroita; Yksi lopettanut, toisen sain kiinni. Tämä lupasikin tulla hätiin. Kuulemma asuu ihan kulmilla. No ehkä se tästä, ajattelin. Puolituntia meni, eikä isäntää näkynyt. Soitto uudelleen, mutta eipä ole puhelin päällä enää!!! Söin toisen käden kynnet kokonaan ja soitto hyvällä ystävälleni Mr Falckille! Apua sainkin, mutta Äänekoskelta saakka, matkaa n 50 min.
Hinuria odotellessani katselin maisemia, mutta alkoi jo pimeys vaivata, joten en lähtenyt purkkia edes kokeilemaan. Viimein hinuri löysi paikalle, ja pakilla kohti autoani. Falck pääsi kuin pääsikin noin kymmenen metrin päähän autostani, johon se jätettiin parkkiin tilanteen tutkimiseksi. Hinuri tokaisi että kait se tuossa pysyy, ja heitti lumiketjutkin takarenkaiden eteen. Aikaa kului n 30 sekuntia, kun hinausauto lähti ihan automaattisesti ja ihan itsekseen kohti mäen alaosaa. Isäntä tokaisi että kyllä se tuonne talon seinään pysähtyy. Hinuri hävisi mutkan taakse, ja alkoi melkoinen pauke! En olekaan ennen nähnyt kun hinuri painelee renkaat lukossa huimaa vauhtia alamäkeä ilman kuskia.. Paikalle päästyämme huomasimme että auton keula nojaili tukevasti puihin syvällä ojassa, ja hinausauton perä pystyssä tiellä poikittain takarenkaat juuri ja juuri maassa. Jippii! tästä tulee kiva ilta tokaistiin porukalla. Onneksi oli pätevä hinurimies ja hän sai kuin saikin autonsa vinsseillä kikkailemalla takaisin tielle. Aikaa toki meni reilut puolituntia. Hinuri ei saanut tästä onneksi vaurioita. Sitten alkoi soittelu tiedusteluun josta saataisiin kaivuri + hiekkaa paikalle. Neljännellä soitolla tärppäsi ja setä sanoi tulevansa puolessa tunnissa. Eikun ABC:lle sumpille ja odottelemaan. Kellon ollessa yhdeksän mäki oli hiekotettu, ja auton pelastus saattoi alkaa. Penkat lapioilla pois ja geOpeli väkisin ympäri. Tämä onnistui helposti.
Mutta mitä sitten tapahtui? No se ystävällinen traktorikuski onnistui särkemään bensapumppunsa siinä mäessä tukkien koko väylän!!! Soittoa traktorimiehen pojalle, joka apuun tulikin nopeasti. Puolisentuntia siinä meni, kun he totesivat että ei onnistu. Täytyy vetää väkisin traktori hinurilla alas. (tässä traktorimallissa kuulemma kaikki jarrut ovat päällä, kun kone ei käy) No hinuri nyt hyvin hiekotettua tietä ylös kohti konetta. Kaikki alkoikin ihan hyvin ja traktori nöyrtyi hinurille, ja raahautui kiltisti alaspäin. Niin siis siihen mutkaan saakka, jossa hinuri oli ojassa. Uskomatonta mutta tämäkin kone painoi sinne ojaan!! Ja homma oli taas selvä. Onneksi oli jo tuota kalustoa paikalla ja traktori saatiin tielle, ja väkisinveto jatkui. Alas päästiiin ja minäkin sain kiesini alas, nyt jo hiekoista taas puhtaalla tiellä varovasti ajellen.
Mikä tyypillisintä; Tietysti minulla oli aavituksen vanhat gpx:t koneessa ja yöllä hotellilla tarkastaessani kätköä, jota en siis edes etsinyt, huomasin että oli niitä ongelmia ollut edellisilläkin. Harmitti vaan kun en tarkastanut logeja kännykällä ennen tätä koko rumbaa! Olisi jäänyt tämäkin oppitunti kokematta.
Tarinan opetus: Ottakaa aina tuoreet gpx:t tai tarkastakaa netistä ennen luistelua. Ja ottakaa autovakuutukseen jatkuvuusturvat ja autopalvelut, niin näistä ei aiheudu kuluja!
Kiitokset Äänekosken hinauspalvelulle; Hauskaakin meillä oli kun mietittiin mikä vielä voisi mennä pieleen! Pari kertaa meinattiin kuitenkin heittää pyyhkeet kehään ja lähteä olusille.
Lopulta naapurin mieskin tuli saunakaljapäissään paikalle ja totesi; Kyllä se juhannukseen mennessä taas kunnossa on tuo tie. Ja paikka kuulemma niin hieno, että sinne pitää mennä! No niinkait. Joten kesällä sitten!
p.s. tarinani oli liian pitkä logattavaksi kätkön sivulle. No eipä ole tätäkään ennen sattunut.
Työpäivän päätteeksi ajattelin napata tämän kätkön Savivuori http://www.geocaching.com/seek/cache_de ... 64e7&log=y Viitasaarella.
No gepsi näytti reitin purkille, mutta näytti olevan pyörätie tms. Ajattelin jättää väliin, ja jatkoin matkaa, kunnes tien viitta osoitti vahvasti kätkönsuuntaan. Eikun sinne. Tie osoittautui melko huonokuntoiseksi ja näytti jo melko kapealtakin. Hiekkaa ei ollut tänne laitettu sitten vuoden 1977. Autoa en saanut enää ympäri, pakittaa en tohtinut, etten olisi kietonut geOpeliani puun ympärille. Pakko oli jatkaa kohti huippua. Matkalla olikin sitten kohtalontoverien jälkiä kun autoa oli väkisin käännetty tulosuuntaansa hanget paukkuen. Kitkani ovat jo aika kesäkunnossa, joten lipsumista alkoi ilmetä. Pysähtyä en voinut, koska olisi alkanut melkoinen holtiton pulkkamäkiretki. Ja todennäköisesti kohti jotain puuta. Pakko koettaa huipulle. Ja sinne pääsinkin. Melkein.
Matkaa jäin n 20 metriä tasamaastosta. Matkan teko pysähtyi siihen paikkaan. Todella varovasti koetin pakitella hiipimällä mäkeä alaspäin. Mäessä ei siis ollut muruakaan hiekkaa. Alku meni ihan ok, kunnes renkaat nappasivat lukkoon, ja kiesi poikittain tielle takanurkka kevyesti penkassa. Ei ylös-, eikä alaspäin ollut mitään asiaa. No sattuuhan näitä, ajattelin eikä tää edes ollut eka kertani. Soittoa vakuutusyhtiöön, joka juuri sulkeutui 3 minuuttia sitten. Seuraava soitto numerotiedusteluun, josta sainkin paikallisen hinausmiehen numeron. Soitto siihen, ja tilanteen kuvaus. Lopputulos oli se että tämä 24h hinauspalvelu sanoi ettei tule!! Go Unskan hinauspalvelu go! (vähän sama kuin menisi maitokauppaan, eikä myyjä möisikään sitä.) Soitto tiedusteluun, ja uusia numeroita; Yksi lopettanut, toisen sain kiinni. Tämä lupasikin tulla hätiin. Kuulemma asuu ihan kulmilla. No ehkä se tästä, ajattelin. Puolituntia meni, eikä isäntää näkynyt. Soitto uudelleen, mutta eipä ole puhelin päällä enää!!! Söin toisen käden kynnet kokonaan ja soitto hyvällä ystävälleni Mr Falckille! Apua sainkin, mutta Äänekoskelta saakka, matkaa n 50 min.
Hinuria odotellessani katselin maisemia, mutta alkoi jo pimeys vaivata, joten en lähtenyt purkkia edes kokeilemaan. Viimein hinuri löysi paikalle, ja pakilla kohti autoani. Falck pääsi kuin pääsikin noin kymmenen metrin päähän autostani, johon se jätettiin parkkiin tilanteen tutkimiseksi. Hinuri tokaisi että kait se tuossa pysyy, ja heitti lumiketjutkin takarenkaiden eteen. Aikaa kului n 30 sekuntia, kun hinausauto lähti ihan automaattisesti ja ihan itsekseen kohti mäen alaosaa. Isäntä tokaisi että kyllä se tuonne talon seinään pysähtyy. Hinuri hävisi mutkan taakse, ja alkoi melkoinen pauke! En olekaan ennen nähnyt kun hinuri painelee renkaat lukossa huimaa vauhtia alamäkeä ilman kuskia.. Paikalle päästyämme huomasimme että auton keula nojaili tukevasti puihin syvällä ojassa, ja hinausauton perä pystyssä tiellä poikittain takarenkaat juuri ja juuri maassa. Jippii! tästä tulee kiva ilta tokaistiin porukalla. Onneksi oli pätevä hinurimies ja hän sai kuin saikin autonsa vinsseillä kikkailemalla takaisin tielle. Aikaa toki meni reilut puolituntia. Hinuri ei saanut tästä onneksi vaurioita. Sitten alkoi soittelu tiedusteluun josta saataisiin kaivuri + hiekkaa paikalle. Neljännellä soitolla tärppäsi ja setä sanoi tulevansa puolessa tunnissa. Eikun ABC:lle sumpille ja odottelemaan. Kellon ollessa yhdeksän mäki oli hiekotettu, ja auton pelastus saattoi alkaa. Penkat lapioilla pois ja geOpeli väkisin ympäri. Tämä onnistui helposti.
Mutta mitä sitten tapahtui? No se ystävällinen traktorikuski onnistui särkemään bensapumppunsa siinä mäessä tukkien koko väylän!!! Soittoa traktorimiehen pojalle, joka apuun tulikin nopeasti. Puolisentuntia siinä meni, kun he totesivat että ei onnistu. Täytyy vetää väkisin traktori hinurilla alas. (tässä traktorimallissa kuulemma kaikki jarrut ovat päällä, kun kone ei käy) No hinuri nyt hyvin hiekotettua tietä ylös kohti konetta. Kaikki alkoikin ihan hyvin ja traktori nöyrtyi hinurille, ja raahautui kiltisti alaspäin. Niin siis siihen mutkaan saakka, jossa hinuri oli ojassa. Uskomatonta mutta tämäkin kone painoi sinne ojaan!! Ja homma oli taas selvä. Onneksi oli jo tuota kalustoa paikalla ja traktori saatiin tielle, ja väkisinveto jatkui. Alas päästiiin ja minäkin sain kiesini alas, nyt jo hiekoista taas puhtaalla tiellä varovasti ajellen.
Mikä tyypillisintä; Tietysti minulla oli aavituksen vanhat gpx:t koneessa ja yöllä hotellilla tarkastaessani kätköä, jota en siis edes etsinyt, huomasin että oli niitä ongelmia ollut edellisilläkin. Harmitti vaan kun en tarkastanut logeja kännykällä ennen tätä koko rumbaa! Olisi jäänyt tämäkin oppitunti kokematta.
Tarinan opetus: Ottakaa aina tuoreet gpx:t tai tarkastakaa netistä ennen luistelua. Ja ottakaa autovakuutukseen jatkuvuusturvat ja autopalvelut, niin näistä ei aiheudu kuluja!
Kiitokset Äänekosken hinauspalvelulle; Hauskaakin meillä oli kun mietittiin mikä vielä voisi mennä pieleen! Pari kertaa meinattiin kuitenkin heittää pyyhkeet kehään ja lähteä olusille.
Lopulta naapurin mieskin tuli saunakaljapäissään paikalle ja totesi; Kyllä se juhannukseen mennessä taas kunnossa on tuo tie. Ja paikka kuulemma niin hieno, että sinne pitää mennä! No niinkait. Joten kesällä sitten!
p.s. tarinani oli liian pitkä logattavaksi kätkön sivulle. No eipä ole tätäkään ennen sattunut.
Ne jäljet siellä mäessä oli siis meidän Geowagenista, joka päätyi penkkaan ihan samanlaisen epäonnistuneen nousun ja alashiipimisen jälkeen. Onneksi ei alettu sentään soittamaan apua (kävi kyllä monta kertaa mielessä) vaan väännettiin jääräpäisesti autoa penkasta irti omin voimin. Pelotti että vanha auto leviää tielle rasituksesta, mutta ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä. Harmi ettei varoituksestamme ollut vielä Noyboylle apua. Täytyy kyllä vielä sanoa, että todistimme miten toinen kuski ajoi sen jäisen mäen ihan siististi ylös ilman mitään ongelmia. Eli ei se mahdotonta ole, mutta vaatii taitoa ja kunnon menopelin (hyvät renkaat ja neliveto).
