Geocache.fi

ei ole eikä tule koskaan olemaankaan. Siis nimeäni SIELLÄ.

Testattu on ja pitää paikkansa.
Kokeilin eräänä talvena meren jäällä silmät kiinni kävelyä ja totesin tuon todeksi. Aikani mukamas suoraan käveltyäni, avasin silmäni ja totesin kaartaneeni noin 300 - 400 metrin säteellä reilun puoliympyrän myötäpäivään. Kävellessäni olin aivan varma siitä, että etenen suoraan.
Ja itseasiassa reittini ei aivan ympyrää muistuttanut vaan kiristyvää spiraalia, joten jos olisin jatkanut kävelyä pitkään, olisin ilmeisesti lopuksi pyörinyt ympyrää paikallani

Olen havainnut, että mulla on myös taipumus kaartaa oikealle eli myötäpäivään jos kuljen vapaasti tarkkailematta aurinkoa tai gepsiä.
(Siirtymätaipaleilla aurinko on mukavampi suunnan näyttäjä kuin gepsi.)

PekkaR kirjoitti:Olen havainnut, että mulla on myös taipumus kaartaa oikealle eli myötäpäivään jos kuljen vapaasti tarkkailematta aurinkoa tai gepsiä.
(Siirtymätaipaleilla aurinko on mukavampi suunnan näyttäjä kuin gepsi.)

Joku tsykolooki voisi selvittää josko tuosta saa selville ihmisen puoluekannan. Kepulaiset menis varmaan melko suoraan?

Eihän tuossa ympyrän kiertämisessä mitään uutta ole. Muistan kuulleeni asiasta ensimmäisen kerran joskus kakarana.

Tuosta ympyrää kiertämisestä olen minäkin kuullut jo nuoruusvuosina ja pitänee varmaan paikkaansa. En ole kylläkään vielä sitä itse testannut.
Luulisin että kiertosuunnalla on ehkä joku yhteys kätisyyteen. Itse olen syntyjäni vasenkätinen, mutta koulussa aikoinaan pakotettiin kirjoittamaan pakolla oikealla kädellä. Harjoittelin sitä pari vuotta ja sen jälkeen minusta tuli sekakätinen eli kirjoitan vasemmalla nykyään, mutta ammun oikeakätisellä jousella ja heitän kaikkea mieluummin oikealla kädellä. On myös asioita jotka sujuvat molemmilla, kuten naulaaminen, sahaaminen yms.
Täytyypä testata miten kävely suoraan maastossa onnistuu. Luulisi onnistuvan suoraan jos ei kätisyys vaikuta!?

Ympyrän kiertäminen on tuttu juttu jo useiden vuosikymmenien takaa. Silloin tämä ilmiö oli lukemani perusteella jo tiedossani ja satuin ihan vahingossa testaamaan teorian paikkansa pitävyyden. Oltiin silloisella Kemiön leirintäalueella juhannusta viettämässä. Siellähän tietenkin huolehdittiin tarkasti ettei vaan suu pääse kuivumaan. Sen seurauksena alkoi alueella olla aamuyöstä aika hiljaista. No sehän rupes pikku hiljaa ihan suututtaa kun kaikki vaan nukkuu eikä liikettä näy missään. Kävelyllehän siitä oli lähdettävä. Kolme varttia painelin pientä hiekkatietä eteenpäin pysyen melko hyväksyttävästi ojien välissä. Sitten päätin oikaista metsän halki takaisin leirintäalueelle. Sielläpä sitten kävelin mäkeä ylös, mäkeä alas ja välillä lähes vaakasuoraakin maastoa. Useita kertoja ihmettelin miten siihen niin suuri metsä mahtuukin. Pari tuntia oikotietä taivallettuni tulin pellon laitaan lähelle tietä. Tielle päästyäni aloin katsella vähän ympäristöä. Totesin tulleeni metsästä pois täsmälleen samasta paikasta kuin olin sinne kaksi tuntia aiemmin mennytkin. Kyllä harmitti lähteä tietä pitkin palailemaan leirintäalueelle. Onnekseni tietä oli metsäseikkailuni aikana melkoisesti lyhennetty. Kolmen vartin matkaan kuluikin enää vajaa puoli tuntia.
Olen aina luullut kaikkien kaartavan vasemmalle. Tarkemmin ajatellen en edes omaa kiertosuuntaani tiedä varmuudella. Pitäisköhän oikein kokeilla?

Nuorenpana ajattelin kävellä lähimetsän läpi, (aika lähelle olisi osunut Vanhasen asuntoa). No huomasin tunnin päästä, että suunta oli kääntynyt 90 astetta oikealle, kun tupsahdin metsästä ulos. Ei kompassia, suunnistusmetodina tolle puulle ja sitten tolle.

Edit: Niin ja vielä. Sukeltaessa eksyy aina. Siis jos ei käytä kompassia tai ole etelän vesien kymmenien metrien näkyvyys. Joka kerta on yllätys mistä itsensä löytää. 180 asteen virheet ihan helppo tehdä. Löytää itsensä ihan vastarannalta missä kuvitteli olevansa.