GPS on suomalainen keksintö!
Lähetetty: To 29.11.2012 14:47
No ei nyt ihan mutta melkein 
Pituuspiirit, leveyspiirit ja etäisyydet maapallolla tunnetaan nykyään erittäin tarkasti. Toista oli ennen. "Antiikin ajoista" aina 1900-luvulle asti paikat määritettiin ja kartat piirrettiin pitkälti kolmiomittausperiaatteella. Kolmiomittauksessa maastoon muodostetaan kolmio, jonka yhden sivun pituus tunnetaan. Sivun kahdesta päästä määritetään kulmat kolmion tuntemattoman kärjen suuntaan, jolloin kärjen koordinaatit saadaan laskettua esim. sinilauseen avulla.
Paikkatietoa laadittaessa edellytyksenä oli se, että kolmion kaikkien pisteiden välillä oli näköyhteys. Tarkkuutta rajoitti se, että tunnetun sivun pituuden tarkka määrittäminen oli hankalaa, samaten tarkkojen kulmien määrittäminen. Aiemmin tuntematonta pistettä käyttäen muodostettiin sitten uusi kolmio, ja niin edelleen, kunnes koko alue (Suomi, Eurooppa, what ever) oli mitattu.
Turun yliopiston fysiikan professori Yrjä Väisälä kehitti kolmiomittausta kehittämällä tarkan menetelmän mitata pisteiden välisen etäisyyden, "perusviivan", jota käyttämällä kolmiomittausverkoston skaala saatiin vastaamaan totuutta. Tämänhän kaikki jo tiesivätkin.
Mutta sitä eivät välttämättä kaikki tiedä, että Väisälä otti myös ensiaskeleet GPS:n kehittämisessä! Perinteinen kolmiomittausverkko perustui suhteellisen lähellä oleviin kolmiomittauspisteisiin. Mittausvirhettä tulee väistämättä, kun ketju etenee pienin askelin. Mitä suurempia kolmioita voidaan käyttää, sitä tarkempiin tuloksiin on mahdollista päästä. Niinpä Yrjö kehitti Tuorlassa menetelmän, jossa vilkkuvia lamppuja lennätettiin taivaalle 20-30 kilometrin korkeudelle. Lamppuihin liittyvän instrumentoinnin teki Yrjön veli Vilho. Erikoisvalmisteisillä kameroilla kuvattiin vilkkuja kolmesta tai neljästä kaukana olevasta eri maa-asemasta samanaikaisesti ja kuvia verrattiin taustan (äärettömän kaukana olevaan) tähtitaivaaseen. Tällä menetelmällä kulmat saatiin ilmeisesti hyvin tarkasti määritettyä ja maa-asemien paikat tarkasti määritettyä.
1968-1970 Etelä-Suomi oli mitattu neljällä kolmiolla, sama alue oli aiemmin koostunut 200 maanpäälisestä kolmiopisteestä! Pian jenkit mittasivat koko maapallon käyttäen maata kiertäviä satelliitteja, joissa oli vilkkuvat valot. 80-luvulla Väisälän menetelmää kehitettiin edelleen, vilkut korvautuivat atomikelloilla ym. Järjestelmä tunnetaan yleisesti nimellä Global Positioning System (GPS).
Ettäs tiedätte, selkeästi suomalainen keksintö (ja tarkemmin sanottuna turkulainen!)
EDIT: Ei siis liene liikaa vaadittu, että aina purkin löydettyänne kumarratte kohteliaasti Turun suuntaan.
Pituuspiirit, leveyspiirit ja etäisyydet maapallolla tunnetaan nykyään erittäin tarkasti. Toista oli ennen. "Antiikin ajoista" aina 1900-luvulle asti paikat määritettiin ja kartat piirrettiin pitkälti kolmiomittausperiaatteella. Kolmiomittauksessa maastoon muodostetaan kolmio, jonka yhden sivun pituus tunnetaan. Sivun kahdesta päästä määritetään kulmat kolmion tuntemattoman kärjen suuntaan, jolloin kärjen koordinaatit saadaan laskettua esim. sinilauseen avulla.
Paikkatietoa laadittaessa edellytyksenä oli se, että kolmion kaikkien pisteiden välillä oli näköyhteys. Tarkkuutta rajoitti se, että tunnetun sivun pituuden tarkka määrittäminen oli hankalaa, samaten tarkkojen kulmien määrittäminen. Aiemmin tuntematonta pistettä käyttäen muodostettiin sitten uusi kolmio, ja niin edelleen, kunnes koko alue (Suomi, Eurooppa, what ever) oli mitattu.
Turun yliopiston fysiikan professori Yrjä Väisälä kehitti kolmiomittausta kehittämällä tarkan menetelmän mitata pisteiden välisen etäisyyden, "perusviivan", jota käyttämällä kolmiomittausverkoston skaala saatiin vastaamaan totuutta. Tämänhän kaikki jo tiesivätkin.
Mutta sitä eivät välttämättä kaikki tiedä, että Väisälä otti myös ensiaskeleet GPS:n kehittämisessä! Perinteinen kolmiomittausverkko perustui suhteellisen lähellä oleviin kolmiomittauspisteisiin. Mittausvirhettä tulee väistämättä, kun ketju etenee pienin askelin. Mitä suurempia kolmioita voidaan käyttää, sitä tarkempiin tuloksiin on mahdollista päästä. Niinpä Yrjö kehitti Tuorlassa menetelmän, jossa vilkkuvia lamppuja lennätettiin taivaalle 20-30 kilometrin korkeudelle. Lamppuihin liittyvän instrumentoinnin teki Yrjön veli Vilho. Erikoisvalmisteisillä kameroilla kuvattiin vilkkuja kolmesta tai neljästä kaukana olevasta eri maa-asemasta samanaikaisesti ja kuvia verrattiin taustan (äärettömän kaukana olevaan) tähtitaivaaseen. Tällä menetelmällä kulmat saatiin ilmeisesti hyvin tarkasti määritettyä ja maa-asemien paikat tarkasti määritettyä.
1968-1970 Etelä-Suomi oli mitattu neljällä kolmiolla, sama alue oli aiemmin koostunut 200 maanpäälisestä kolmiopisteestä! Pian jenkit mittasivat koko maapallon käyttäen maata kiertäviä satelliitteja, joissa oli vilkkuvat valot. 80-luvulla Väisälän menetelmää kehitettiin edelleen, vilkut korvautuivat atomikelloilla ym. Järjestelmä tunnetaan yleisesti nimellä Global Positioning System (GPS).
Ettäs tiedätte, selkeästi suomalainen keksintö (ja tarkemmin sanottuna turkulainen!)
EDIT: Ei siis liene liikaa vaadittu, että aina purkin löydettyänne kumarratte kohteliaasti Turun suuntaan.
