Jupsista juu!
Ehkä tämä menee nyt enempi mysteerin tekemisen sietämättömän ihanuuden puolelle. Sattui näes niin sopivasti alkaneeksi tämä säie heti samana iltana, jolloin minun - kylläkin ihan tarkoituksella - ”pikkaisen pottumaisemmaksi" tarkoitettu mystikseni, GC2KY8H, näki neonvalon tietokoneen ruudulla. Ihan hitusen siis myös säikähdin, oliko se oikeasti syy aloittaa tämä jutustelu. Klunks. Siksipä ajattelin kommentoida minäkin.
Ja paljastanpa tässä heti ensialkuun, että vierastinhan itsekin tuollaisia mystiksiä, joissa ei oikeastaan sanota, mitä niissä pitää tehdä. Tai… no, vierastan vieläkin, mutta nyt olen oppinut luovuttamaan jo monen muunkinlaisen, helpommankin mysteerin kohdalla - eli hienommin sanottuna, olen oppinut pika- tai pitempiaikaisen silmäyksen jälkeen siirtämään niiden ratkomisen alitajunnalleni (joka kumma kyllä ei ole montaakaan niistä myöhemminkään ratkonut. Sääli.) Noin olen tehnyt ihan vain säilyttääkseni omanarvontunteeni.
.)
Kuitenkin, oli mysteeri millainen tahansa, ihminen, joka niitä ratkoo, on niin älykäs, että keksii todella hienoja ja useita (ja usein myös vääriä) ratkaisumalleja melkein mihin mystikseen vaan (paitsi siis sellaisiin yksiselitteisiin, joissa käsketään hakemaan googlella, minä päivänä presidentti Halonen on syntynyt ja saa siitä yhden ja ainoan oikean luvun. Onko siinä sitten jotakin mystistä vai onko se silkkaa viitseliäisyyttä hakea tuo tieto? Sitä sopii pohdiskella.
Mutta OK-juttujahan nekin on! Joskus jaksaa ja on aikaa onkia nuo tiedot, joskus ei. Sopii siis mystikseksi minun puolestani molemmat tyylit.
Alitajunnan alimmassa laatikossa minulla lienevät kaikki matemaattiset mysteerit, koska ne monesti ovat minulle silkkaa hebreaa, mikä puolestaan onkin sitten oikeastaan jo kielitiedettä, josta enemmän tykkään.
Ota tuosta siis selvää, mikä on oikeammanlaista mystiikkaa: matikka, maantiede, historia, kielellä kikkailu vai joku muu!
Mutta kuvitelkaas tilannetta paikkakunnalla, jossa tradit äfteeäffätään säännöllisesti 10-30 minuutissa ja helppo mystiskin aina alle tunnin. Mitä tuollaisille kätköilijöille tarjoaisi, että ei tarvitsisi aina lukea lokista, että easy find, helppo nakki, arvasin jo sadan metrin päästä, missä kätkö luuraa?
Pakkohan se on tehdä heille jotain hiukan ”inhottavampaa”, jotta nuo älyköt ja satoja samanlaisia mystiksiä ratkoneet eivät turhautuisi, ja että he saisivat edes joskus hieroa hitusen älynystyröitään sillä, miten mystistä alkaisi lähestyä. Sitä paitsi, noiden nystyröiden hieronta tuottaa ilmaista lämpöä, mikä puolestaan vähentää fossiilisten lämmitysjärjestelmien käyttöä ja siirtää samalla kasvihuoneilmiötä ehkä nanosekunnin miljoonasosan kauemmaksi tulevaisuuteen. On noissa ratkaisutapaa ilmoittamattomissa mystiksissä siis tuollainen vihreäkin ajatus takana.
Heh, heh.
Vaan mitäpä tässä puolustelemaan tahi moitiskelemaan hankalia sen enempää kuin helppojakaan mystiksiä. Poimitaan niistä vaan ne, mitkä osataan tai jaksetaan ratkoa, ja mihin jaksaa kukaties joskus mennä purkkiakin etsimään. Ideaalimystistä, joka kelpaisi kaikille ja jonka kaikki osaisivat ratkoa siten, että ratkomisen sijaistuotteena levittäytyisi aina ihana tyydytyksen hytinä itse kunkin ratkaisijan iholle, ei varmaan ole olemassakaan. Popsitaan siis itse vain ne, mitkä maistuvat ja annetaan muiden popsia ne pahimmat. Mukava kuitenkin, että jotkut jaksavat noita purnukoita piilottaa. Muutenhan tämä homma tyrehtyisi purkkien puutteeseen.
No, eihän tämä löpertely kai mihinkään kysymykseen vastannut, ja olihan tämä aika pitkäkin tämä teksti, mutta lohtua, lohtua teille kaikille: Tähän tekstiin ei ole piilotettu yhtään koordinaattia! (Ja vaikka ei olekaan, joku varmasti osaisi sieltä jonkinlaiset koordinaatit väsätä – jos vain viitsisi ja jaksaisi käydä tuota juttua joksikin aikaa analysoimaan.
)
Anteeksi aikanne tuhlaus, jos tämän lukeminen ärsytti.
.
