Kompassin hankinta

[PaavoN]

Harkitsen kunnollisen magneettikompassin hankintaa kun en semmoista omista. Tuota on joskus (tosin erittäin harvoin) kaivannut pilvisen sään kätköilyreissuillakin, mutta ylipäätään vähänkään vieraammassa maastossa liikkuessa on ihan terveellinen kapistus. Olkoon se gepsi mukana tai ei.

haluaisin tietää käyttökokemuksianne eri tyyppisistä kompasseista (levykompassi, marssikompassi, peilikompassi).
Ei peukalo- tai. mini-pilipalikompasseja. Toiminta hämärässä on myös vaatimus. Suunnon marssikompassissa ainakin oli fluorisoiva neulan pää.

Minulla on kyllä Suunnon wristop computer mutta en pidä sitä jatkuvasti ranteessa kellon sijasta kun on sen verran isokokoinen möykky. Sitäpaitsi sen kompassi on todella surkea.

[Jouko]

Jos on tarkoitus liikkua kartan kanssa ja ottaa suunnat kartasta, on läpinäkyvällä pohjalevyllä varustettu kompassi kätevämpi kuin marssikompassi. Minulla on ollut muutamia Suunnon levykompasseja ja kaikkien kanssa olen pärjännyt myös pimeässä. Kilpailevia merkkejä en ole käytössä kokeillut, en myöskään peilikompasseja, joista lienee hyötyä, jos maastossa pitää ottaa suuntimia näkyviin pisteisiin (tällaista tarvetta ei ole tullut vastaan).

Suosittelen siis yksinkertaista levykompassia. Kannattaa katsella kaupassa eri mallien ominaisuuksia (mm.fluoresoivien pisteiden koko).

[Rafu]

Suunto M-9 toimi hyvin kunnes koira söi sen. Ostan samanlaisen heti kun muistan. hyvän kokoinen eikä mielestäni mitenkään pilipali vaikka ranteessa kulkeekin.

[Tervas]

Suunto hyvä ja laadukas:
Joulupukilta saamani Suunnon muovinen levykompassi palveli hyvin kolmisenkymmentä vuotta kunnes lainasin sen perheen huithapelipartiolaiselle Nuuksion retkeä varten. Sinnehän se jäi, toivottavasti löysi hyvän kodin.
Ostin uuden joka on vielä tallessa sen ansiosta että kirjoitin siihen puhelinnumeroni, olisi muuten kadonnut Hangon partiolaisleirille

[pocotipo]

Peukalokompassi, samoin kuin marssi- tai rannekompassi kulkee kyllä ihan kätevästi mukana. Jää kädet vapaaksi, kun ei kompassista tarvitse pitää kiinni. Kaikki peukalokompassit eivät suinkaan ole "pilipalivehkeitä", niistä löytyy ihan laadukkaitakin. Monet kilpasuunnistajathan esim. tykkää näistä. Toisaalta, suunnistuksessa kuljetaan enimmäkseen kartalla, kompassi on vain tukena. Vähän totuttelua käyttö vaatii, mutta kyllä näillä sen suunnan lähimmälle tielle saa Niistä vetoketjuun ripustettavista tai kaulakoruna käytettävistä muovisista pikkukilluttimista olen kyllä samaa mieltä, niiden varaan en henkeä ja terveyttä laskisi.

Peilikompassi on varmaan tarkin peli, mutta sen käyttö on aika erilaista kuin tavallisen levykompassin ja vaatii enemmän opettelua. Jossain erätaitokisoissa yms. pääsee parhaiten hyödyntämään peilikompassin ominaisuuksia.

Tavallisella levykompassilla itsekin olen aina metsässä pärjännyt, Retki ja Suunto merkkeinä käytetyimmät. Äidin vanha Suunto-kompassi oli käytössä yli 30 vuotta, ennen kuin päästin sen eläkkeelle Levykompassi on useimmille tuttu ja helpoin käytettävä. Sillä pystyt mittaamaan etäisyyksiä ja suuntia kartalta helpommin, kuin peukalo- ja rannekompasseilla. Jos kompassi kulkee mukana vain hätävarana tai apuna pienten metsäpätkien kulkemiseen, tuollainen 5-10 euron peruskompassi riittää mainiosti. Halvempiakin löytyy, mutta ne eivät tahdo kestää muutamaa vuotta pitempään vaan alkavat vuotaa. Hintaa nostavat esim. suunnistusrastien merkitsemiseen käytettävät kolot ja lovet, sekä kompassin nopeus. Kalliimmissa kompasseissa neula hakeutuu oikeaan suuntaan heti. Ei ole vielä niin kiire metsässä ollut, että tuo muutaman sekunnin odottelu olisi haitannut Varmista jo kaupassa, että neula pyörii sujuvasti, ja ettei neulakotelon sisällä ole ilmakuplia!

[KOO]

Edellinen viesti oli melko tyhjentävä. En kuitenkaan luottaisi halpaan kompassiin yhtä vuotta enempää. Suunnistajan kaupan hinnoista voi vertailla hintoja jos aikoo ostaa laitteen marketista. Kompassi reagoi hyvin rautaa sisältäviin esineisiin, kuten vaatteiden napit ja kännykät. Tästä johtuen käyttöä kannattaa harjoitella ainakin vähän ennen pitempää reissua. Säilytyksessä pitää olla myös huolellinen, ettei jätä voimakasta magneettia vierelle. Suomen maastoissa kompassi on lähes varma peli jos opettelee myös mittaamaan matkaa omista askeleista.

[VesaK]

Ostin joskus kätköilykäyttöön Suunto A-10 -kompassin. Joskus partiovuosina (80-luvulla) mulla oli parikin erilaista Suuntoa; tässä oli muutamia eroja niihin verrattuna:

* Asteet piirujen sijaan. Helpottaa mysteereiden/siirtymämultien ratkomista kun jää päässälaskettavista asioista 6:lla jakaminen pois. Kätköilyn alkuaikoina kun gepseissä ei ollut kompassia joka olisi toiminut paikallaan ollessa.

* Jonkin älypään keksinnön vuoksi reunojen mittakaavaviivainten nollakohta ei ole levyn kulmassa. Vaikeuttaa uskomattoman paljon paperikartan käyttöä mysteereiden ratkomiseen.

* Samantasoinen ajatuskatkos on ollut se, että asteet on painettu siihen kierrettävään kehään eikä (niinkuin ennen) numerot kiinteään osaan ja vain hahlo liikkuvaan osaan. Vanhalla systeemillä saattoi lähteä "suuntaan noin 140" kääntämällä neulan lukeman kohdalle käyttämättä hahloa ollenkaan. Tämä ei onnistu tämänmallisella kompassilla vaan käytännössä lukema on haettava rengasta kiertämällä.

En oikein keksi kenelle tätä mallia voisi suositella; ehkä kartattomaan käyttöön ihmiselle joka haluaa vain liikkua asteina annettuun suuntaan kunhan suuntaa ei tarvitse usein vaihtaa.

[TunturiTiger]

Kyllä siihen kompassiin voi 25e laittaa. Viime vuonna ekoilla kylmillä halpis kompassi teki tenän. Hirvimettällä oudossa maastossa oli melko vaikea kulkea passia kohti kun neula jysähti paikalleen. Vissiin liika kankeet öljyt sisässä vaan en löytäny mistään roppua että oisin voinu vaihtaa. Käänty mihin vaan niin kompassin mukaan kuljettiin aina samaan suuntaan.

[PaavoN]

kunnes lainasin sen perheen huithapelipartiolaiselle Nuuksion retkeä varten. Sinnehän se jäi, toivottavasti löysi hyvän kodin.
Ostin uuden joka on vielä tallessa sen ansiosta että kirjoitin siihen puhelinnumeroni, olisi muuten kadonnut Hangon partiolaisleirille

Kuullostaa tuttuakin tutummalta . Vesileireillä toimii se että kippari huutaa: -Kahden minuutin päästä lentää kaikki irrallaan olevat tavarat yli laidan! Nopeasti on tavarat takaisin kasseissa ja repuissa!

Kovin paljon en haluaisi kompassiin investoida kun käyttö on ainakin nykyisin vähäistä. Pakkaskestävyys kyllä on yksi huomioon otettava ominaisuus, se puhuisi suunnon marssikompassin puolesta.
(tyylin vuoksi sen pitäisi tietysti olla vanha, nahkaremmillä varustettu ) Isällä onkin yksi sellainen mutta se on hiukan vuotanut.