Geocache.fi

Terve!

Omistan vuonna -02 valmistetun gps-laitteen. Kätköjä etsiessäni olen huomannut laitteen arvioivan liikkeellä ollessa sijainnin melkoisen karkeasti. Käytännössä kätköä lähestyessä tulee mentyä parikymmentä metriä kätköpaikan "yli". Kun pysähdyn ja annan laitteen laskeskella keskiarvojaan, tapahtuu yleensä 1,5-2 minuutin välillä (geokätköilykäyttöä ajatellen raju) tarkennus ja kätkö löytyy vaivattomasti. Käsittääkseni vuoden -02 ja tämän hetken välillä ainakin laatulaitteiden toiminta peitteisessä maastossa on parantunut. Kysymykseni kuuluvatkin:

1) Ovatko nyky-GPS:t myös parempia seuraamaan liikkeessäkin suurella tarkkuudella sijaintia?
2) Ovatko nyky-GPS:t nopeampia laskemaan tuon keskiarvoihin perustuvan tarkemman sijainnin?

1) ja 2) Pääsääntöiset kyllä

Sitten nousee esiin kysymys mikä on laatulaite ja siihen ei olekaan yksiselitteistä vastausta.
Varsinaisesti laitteen valmistaja ei takaa parasta mahdollista toimintaa vaan oleellinen kysymys on monasti se mitä piirisarjaa laite käyttää.
Toinen merkittävä tekijä jolla on vaikutusta on tietenkin millainen antenni laitteessa on.

Mutta jos vastaanotto ympäristö on heikko niin kyllä sitä nykylaitteellakin helposti pyyhältää pisteen ohi.
Ja tässä oleellinen tekijä on laitteen ohjelmistolla jonka olisi hyvä ilmoittaa sopivasti ennakkoon, että kannattaa kenties vähän himmata vauhti.

Heips,
en ole päässyt GPS-laitteissa käytettäviä piirisarjoja tai prosessorikehitystä koskaan ihan oikeasti kuulemaan, mutta uskoisin ettei siinä ole mitään erilaista muihin suurina sarjoina valmistettavien prosessorien kanssa ja esimerkiksi Cell-prosessorin tai PowerPCn tai jopa tehokkaimpien zServer CMOS prosessorien kehittäminen seuraa melko tarkasti samoja polkuja.
Uuden prossun tuotteisiin asti saaminen kestää useita vuosia ja maksaa nykyään niin paljon että valmistajia ei maailmasta löydy montaa, jotenkin uskaltaisin epäillä että tasan yksi. Kehittäminen ja suunnittelun alkuvaiheet tietysti tapahtyvat simulointiajoilla, nutta sitten kun ensimmäinen fyysinen piiri alkaa siellä chipsitehtaassa matkansa 100mm halkaisijaisesta piitangosta ensimmäiseen testattavaan toimivaan piiriin, matka ottaa toista viikkoa uusimmissakin tehtaissa, 5-vuotta vanhoissa fabriikeissa se kestää kolmekin viikkoa. Sitten ensimmäistä betaa päästään kokeilemaan, virittämään jne.... Ja niitä uusia tehtaita ei maailmassa kukaan pysty enää rakentamaan yksin, kustannukset on niin älyttömiä.

Prossun suorituskyky perustuu aina kahteen asiaan: kellotaajuuteen ja rakenteeseen.
Nykyään kellotaajuudessa päästää jo melko helposti GigaHertzien tasolle mutta se maksaa, tehontarve kasvaa ja isot prossut kuumentuu ihan kauheasti. GPSissä lienee seuraus patterien kuluminen liika äkkiä. Rakenteen tehostaminen terkoittaa helposti miljoonia lisäkomponentteja ja silloin monimutkaista rakennetta joka vaatii paljon testausta ja pitkää kehitys jaksoa.
Materiaalikemialla tehdään koko ajan pientä kehitysta mutta askeleet on pieniä kerrallaan.
Ainoa kehitetty konsti prossun luotettavuuden parantamiseksi on kahdentaminen, mutta arvatkaas maksaako se, sehän reilusti puolittaa patterin kestoajan aina. Isoissa tietskareissa kahdennusta käytetään aina koska niiden hoitamat tietokannat ovat jokaisen kantojen omistajan kallein omaisuus, kruununjalokivi, sähköä riittää ja lämpötilatkin on juuri nyt hallinnassa.

Softan tekeminen on sitten luku sinänsä, se maksaa ja ennenkaikkea virheettömän softan tekeminen maksaa ihan älyttömästi, siksi kukaan ei semmoista edes yritä tehdä. Tarvittavien koodirivien määrä kertoo yleensä asiantuntijalle mitä on odotettavissa, siis tulevien löytyvien virheiden määrän.
Lähimmilleen virheetöntä softaa päästään käyttämällä vanhaa jo vuosikausia markkinoilla ollutta softaa josta taas seuraa prossulle vaatimus siitä että vanha pitää olla yhteensopivaa ja taas prossu on hiukka kalliimpi. Tällä tavoin laitteiden kehittäminen yleensä kuitenkin tapahtuu, sukupolvesta toiseen. Luulisin että kaikissa uusimmissa gepseissä pyörii joitain tuhansia rivejä softaa jota sama valmistaja käytti ensimmäisissä malleissaan, uusien miljoonien rivien joukossa siis.

Kuten Geovius mainitsee antennin ja vastaanottimien merkitys on varmasti suuri ja siellä lieneekin monta patenttia odottelemassa joko ostajaa tai sitten aikamäärän täyttymistä. Toisaalta pikavertailujen perusteella erot ei taida olla ratkaisevia muuten kuin ulkoisten mittojen osalta, katveiden ym juttujen osalta lienee mahdotonta tehdä tasapuolista vertailua. Sensijaan jotain uutta saattaa tulle esille Galileo-hankkeen myötä jos siitä joskus jotain tulee.

Käsittääkseni siis vastaus molempiin kysymyksiin on selvästi KYLLÄ.
Vaikutelmaa sotkee jatkuvasti mukaan lisättävät uudet ominaisuudet joita se uksi ja sama prosessori joutuu tekemään koska käyttäjä ei pysty niiden laskemista lopettamaan. Uudet GPSät ovat siis ainakin sata kertaa nopeampia kuin vanhat, mutta tekevät ainakin sata kertaa enemmän hommia koko ajan.

Kiitos nopeista ja asiallisista vastauksista! Hommaan tuli selkeyttä. Kyllähän se niin on että kun katselee noiden tämän päivän huippumallien ominaisuuslistaa niin onhan siinä toki prosessorilla pyöriteltävää eri tavalla. Tämänhetkinen masiinani on Magellanin Sportrak Map ja kiikarissa mahdollisesti Garmin GPSMap 60 Cx tai Csx...

Vanhemmissa Magellaneissa oli ikävä keskiarvottaja, jonka tarkoitus oli paikallaan ollessa
antaa tarkempi sijainti. Valitettavasti se ei toiminut kunnolla, vaan hitaassa liikkeessä (kävelyvauhti) se laski edelleen keskiarvoa sijainnista. Niinpä sijainti laahasi koko ajan jäljessä, mikä aiheutti juuri tuon Sarva80:n mainitseman ilmiön. Garminin gepseissä ei tuota taida olla, ainakaan oma Legend toimii huomattavasti paremmin, kuin esim. Magellan 320.