Geocache.fi

Miten voi koiran saada oppimaan geokätköjen etsimistä? Miten kannattaa aloittaa koulutus? Voiskos joku ystävällinen kertoa

Ilan11 kirjoitti:Miten voi koiran saada oppimaan geokätköjen etsimistä? Miten kannattaa aloittaa koulutus? Voiskos joku ystävällinen kertoa

En ole koirankouluttaja, mutta ollaan samaa mietitty kanttarellimetsään. Kanttarelleissa on haju, joten se on helpompaa, mutta periaate on silti sama. Koirahan huomioi varmasti kaiken mikä ei sinne kuulu, jos vaan sen näkee. Sitten onkin omistajasta kiinni, ymmärtääkö se koiran näkevän jotain erilaista.

Ei taida olla sellaista hajua jolla koiran voisi opettaa etsimään purkkeja. Purkit ovat erilaisia, sisältö erilaista jne. Oma koirani yleensä automaattisesti tunkee kuononsa koloihin metsässä, ja jos koira sinne päänsä saa niin hyvä mahdollisuus että purkkikin löytyy, mutta ei voi sanoa että koira etsimällä etsii purkit ja löytää ne, on ihan sattumaa jos ensin nenänsä sinne oikeaan koloon tunkee.

Kyllähän purkeissakin on haju
Ja hajutunnistuksestahan siinäkin on kyse. Samalla periaatteella voi koiran opettaa etsimään huumeita, kanttarellejä tai vaikka niitä muovipurkkeja. (Kätkön hajuksi itse miellän ehkä eniten sen muovipurkin.)
Toki kai ihan ihmisjälkeä "ajamallakin" monet kätköt löytyisivät, varsinkin näin kesemmällä kun kävijöitä on enemmän.

Voisin ajatella koulutuksen menevän jotenkin näin:

Piilotan 'kätkön' lokikirjoineen ja kynineen helppoon paikkaan vaikka kotipihaan. Ensimmäisillä kerroilla kätkö voi olla vaikka näkyvissä. Päälle laitan makupalan josta koira pitää. Annan koiran löytää sen samalla sanoen komentosanan jota aion käyttää myöhemmin. Toistan tätä muutaman kerran. Koira oppii nopeasti kun kyseessä on haju josta se jo valmiiksi pitää. Koira oppii yhdistämään makupalan, kätkön ja komentosanan. Löydon tehtyään ja makupalan saatuaan koira saa tietysti kehuja.

Pikku hiljaa vaikeutan piilotusta ja jätän makupalan pois. Kun koira löytää kätkön, annan makupalan koiralle ja kehun. Ajoitus on tärkeää.

Seuraavaksi voisi tulla kyseeseen oikea kätkö, mieluiten omani jos mahdollista. (Omat purkkini ovat tosin puiden latvoissa joten tulle hieman hankalaksi) Saattaisin ehkä laittaa makupalan purkin viereen jolloin koira oivaltaa, että purkin löytäminen tietää makupalaa. Sitten jätän makupalan pois ja annan sen heti kun purkki löytyy ja kehut päälle.

Näin pikku hiljaa edeten koira oppii löytämään kätköjä.

Makupalan sijaan voinee käyttää palkitsemiseen koiran lempilelua tai jotakin muuta joka motivoi koiraa. Toiset koirat arvostavat leikkituokiota enemmän, eikä koira saa liikaa kaloreita kun saa hetken juosta ja hypellä makupalan sijaan

Koiran kouluttajat saavat oikaista ja lisätä, omat tietoni ovat itse hankittuja

Niin, tietenkään koiran ei saa antaa kaivaa purkin lähistöllä eikä muuallakaan, eikä ottaa kätköä suuhunsa. Parasta olisi opettaa koira 'merkitsemään löytö' vaikka istahtamalla piilon viereen tai muulla tavalla. Enkä nyt tietenkään tarkoita merkitsemisellä sitä mikä sanasta ensimmäisenä tulee mieleen

Sitten tuleekin metallinen "rasia" kätkönä, kun koira on opetettu muovipurkkiin

kimi1979 kirjoitti:Sitten tuleekin metallinen "rasia" kätkönä, kun koira on opetettu muovipurkkiin

Tämän takia ei kannatakaan opettaa pelkkää muovipurkin hajua, vaan tunnistamaan myös mm. silica. Kynää tuskin kannattaa opettaa tunnistamaan, kun se on kuitenkin kadonnut.

Silica kun on hajuton, muuten olisi hyvä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Silikageeli

Luulen, että pitemmän päälle päällimmäisenä purkissa on purkin loganneiden ihmisten haju jonka koira oppii tuntemaan. Myös purkille johtavan geopolun haju on koiran helppo tunnistaa FTF-huntissa nämä eivät toki ole niin voimakkaita mutta purkin piilottajan (ihmisen) hajun koira varmaan huomaa.

Kaikkien näiden yhdistelmä on geokätkön ominaishaju.

Toki voi opettaa koiraa erilaisilla rasioilla. Koiran hajuaisti on kuitenkin niin ällistyttävä, että en usko kätköjen löytymisen olevan koiralle minkäänlainen ongelma jos koira on saatu motivoitua hommaan.

Kannattaa myös selvittää ihan ensin, onko koiralla mitään mielenkiintoa jäljestämiseen.

Meillä koira (Englanninspringerspanieli) on ollut tässä hommassa pennusta saakka. Mitään varsinaista koulutusta ei olla sille annettu, jossain vaiheessa huomattiin, että se osui ekana purkille ja kehuttiin sitä, sekä annettiin makupala. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti ja taitaa olla niin, että suurin osa metsässä tehdyistä kivenkolo kätköistä on nykyään koiran löytämiä . Toki sen kanssa jossain vaiheessa leikittiin kotonakin ja piilotettiin purkkia johonkin, sekä annettiin namupala aina kun löyty.
Sitä ei tiedetä, että mikä on se haju joka homman paljastaa (onko se ihmisen jälki, muovi tai joku muu?), mutta tosiaan hyvin se niitä purkkeja hakee (joskus vähän liiankin hyvin, ettei saada itse löytämisen iloa ollenkaan ).
”City” kätköjä se ei niin hyvin osaa löytää, liekö sitten tuoksuja liikaa näissä ympäristöissä?

Sitte koiralle oma tunnus ja kilpaa purkille ja vain ensimmäisenä löytäneen tunnuksella logataan

Jäljestyksellä ei ole mitään tekemistä purkkien etsimisen kanssa. Toki nenänkäytöllä on. Purkkien bongaamista voisi verrata PK-kisojen esineruutuetsintään. Koirahan etsii esineitä eli purkkeja kätköillessä.

Kannattaa muistaa, että koira on opportunisti, se ei tee mitään mikä ei ole sille itselle kannattavaa. Palkka aina purkin löytämisestä niin siitä sen motivaation saa koiralle ja purkit nousee

Kiitos paljon kaikesta avusta ja vinkeistä katotaan ny mitä koulutus saa aikaan

Mie opettaisin koiran ensin ilmaisemaan löydön. Se voi tehdä sen esim. menemällä maahan, istumalla tai seisomalla. Tätä treenaisin sisällä, rauhallisissa olosuhteissa. Ja ihan maksimissaan 5-10 min kerralla, mutta sitä voikin sitten tehä vaikka 10 kertaa päivässä. Kun homma sujuu hyvin sisällä, niin treenaisin sitten kotopihassa tai muussa hyvin tutussa ja rauhallisessa paikassa. Samoilla ajoilla ja vaihtelevilla treenimäärillä.

Ulkoharjoittelusta palaisin sisätreeneihin siinä vaiheessa, kun löydön ilmaisu olisi varmaa. Tässä kohdassa varoituksen sana: koskaan ei kannata treenata liikaa, koska jotkut koirat kyllästyvät kun hommasta loppuu haaste. Ellei palkita oikein ahnetta koiraa makupaloilla - se ei kyllästy niihin Sisällä alkaisin "piilottamaan" purkkia. Ensin niin, että koira näkee missä se on, mutta on eri puolilla huonetta / asuntoa. Kun koira "löytää" ja ilmaisee ja malttaa odottaa ohjaajaa rauhassa, siirtyisin jälleen vastaavaan ulkotreeniin.

Jos koira on kovin vaihtelunhaluinen ja ei jaksa jauhaa samaa juttua montaa kertaa, niin vaihteluina voisi ottaa ilmaisuja hieman vaikeammissa paikoissa ja sitten taas ilmaisuja helpomissa paikoissa sisällä, mutta purkki "piilossa". Piilossa tarkoitan tässä yhteydessä, esim nojatuolin takana näkymättömissä, mutta ei sen alla.

Näin vaihdellen uusia harjoituksia helpoissa paikoissa ja vanhojen taitojen viemistä helppoina versoina vaativimpiin ympyröihin jatkaisin treenejä. Oleellista on, että kun opetellaan uutta taitoa, niin ympäristössä palataan helpoimpaan mahdolliseen. Ja kun vaikeutetaan ympäristöä, niin "tempun" täytyy olla helpotettu.

Kun koira osaa tutussa ympäristössä, eriaisissa olosuhteissa osaa etsiä purkin, ilmaista löytäneensä purkin ja malttaa odottaa ohjaajaajaa, niin on aika siirtyä ensimmäisille oikeile maastoharjoituksille. Siihen kannattaa ehdottomasti käyttää purkkia, jonka on joskus aikaisemmin löytänyt. Silloin on helppo seurata koiran toimintaa ja pystyy oikea-aikaisesti sitä kehumaan. Tässä kohdassa ei siis kannata tehdä niin, että käy ensin etsimässä purkin ja vie koiran samoin tein purkille. Sinne meinaan menee sellainen hajuvana, että vaarivainaan edesmenny Mustikin sen löytäis Kun se kivenalla-purkki löytyy, niin sitten siirrytään puun oksalle, kiven päälle jne. muistaen aikaisemmin mainittu helpotushomma.

Opettaisin siis ehdottomasti käänteisessä järjestyksessä. Tämä siksi, että jos koira innostuu (niin kuin ne yleensä nenän käytöstä innostuvat, kun se on niille helppoa), niin se vaikein eli keskittymistä / malttia vaativa ohjaajan (lue: palkkion) odottamien on koiralla jo "selkäytimessä" ja ei synny sitten tositöissä geoeroosiota. Kaivaminen meinaan on monelle koiralle luontaista, kun koettaa saada aarretta nopeasti esille saadakseen palkkionsa.

Tuo ilmaisemisen opettaminen ensin olikin minulle aivan uutta. Olin ajatellut että koira oppii sen niin, että kun purkki on löytynyt, käsken koiraa istumaan ja annan sitten makupalan ja kehun. Näin koira tottuisi saamaan palkkion istualtaan ja istuisi lopulta omatoimisesti ilman erillistä käskyä palkkion toivossa. Mielenkiintoinen ketju tämä

Barbit kirjoitti:Jäljestyksellä ei ole mitään tekemistä purkkien etsimisen kanssa. Toki nenänkäytöllä on. Purkkien bongaamista voisi verrata PK-kisojen esineruutuetsintään. Koirahan etsii esineitä eli purkkeja kätköillessä.

Kannattaa muistaa, että koira on opportunisti, se ei tee mitään mikä ei ole sille itselle kannattavaa. Palkka aina purkin löytämisestä niin siitä sen motivaation saa koiralle ja purkit nousee

No ehkä jäljestys harrastuksena ei ole purkkien hakemista, mutta samaa koulutusmuotoa voisi kyllä käyttää molempiin. Jos koira ei suostu jälkeä ajamaan, tuskin suostuu purkkejakaan etsimään. P.S Ei ole mikään ammattilaisen mielipide tämä.