Paljon asiaa edellisessä viestissä, mutta sen verran pitää kommentoida, että jollei koiralla ole sairautta - on ongelmakäyttäytyminen aina hihnan toisessa päässä eli ihmisessä. Aina.
Itse siis luotan kyllä jokaiseen koiraan, mutta olen toisinaan varauksellinen ihmisen suhteen siellä hihnan toisessa päässä. Ei ole olemassa överisuojelevaa koiraa. On olemassa voimakkaasti vahtiviettisiä, on olemassa täpäköitä ja toimintavalmiita koiria. On olemassa koiria, jotka provosoituvat siitä, kun toinen koira nostaa kulmakarvaa ja huterammalla hermorakenteella varustettuja pelkopurijoita. Siltikään syyllinen ei ole koskaan koira, vaan se ihminen, joka on sen nimenomaisen koiran itselleen ottanut ja jos sitä ei voi täysin pitää lapasessa. Jokainen koira on hallittavissa oikeissa käsissä. Kaikki perustuu vain ennakointiin ja oman koiran lukemiseen. Ja oikeisiin varusteisiin.
Siltikin: On kiva katsella hallinnassa olevaa, vapaana löntystävää koiraa, jolla on aktiivinen kontakti isäntäänsä. Kun koira on aktiivisesti "kuulolla", on tehty paljon oikein. Mutta miten tämä oikein tekeminen opetellaan? Väitän, ettei yhtään koiraa ole tehty elämään kytkettynä. Eikä yksikään koira opi lojaalia ja aktiivista kontaktia isäntäänsä, jos sen kanssa ei kokeilla rajapintoja. Paljon vapaata ulkoilutusta ja luoksetuloja syrjäseuduilla. Ja myöhemmin näitä samoja myös yleisillä paikoilla ja häiriöiden alla. Jos koira joutuu AINA hihnaan, kun ollaan paikalla, missä on muita ihmisiä, ei se koskaan opi, miten julkisissa tilanteissa ja yleisillä paikoilla käyttäydytään ilman hihnan tuomaa hallintaa. Ja sellainen koira on arvaamaton.
Pitkä puhe tuli tästä, mutta esimerkkinä Itä-Eurooppa, jossa keväällä paljon ajeltiin. Koirat ovat siellä koiria. Ne kulkevat kaduilla vapaana yksin tai isäntänsä kanssa, ovat hyvin välinpitämättömiä toistensa suhteen, seuraavat isäntää ja liikennettä. Eivät provosoi muita koiria, koska eloonjääminen ja hyvinvointi vaatii rauhottavat elkeet, hyvän tahdon ja isännän akviivisen seuraamisen. Toki joku niistä jää joskus auton tuuppaamaksi tai jotain muuta ikävää sattuu. Siltikin ne elävät koiran elämää ja sopeutuvat yhteiskuntaan ja katuelämään oppimalla sinne sallittuja tapoja.
Tästä kömpelö silta takaisin suomalaiseen fifiin: Fifi ei saa juosta vapaana, koska laki ei sitä salli. Fifi saa hihnan päässä tervehtiä muita koiria, jolloin sen asento ja lähestymistapa on molemmille koirille luonnoton ja provosoiva. Fifi saa huutaa hihnassa, kunhan huutaa tarpeeksi kaukaa. Fifi on hallittavissa hihnan avulla, joten omistajan mielestä se on hallinnassa. Ja ne kolme kertaa vuodessa, kun fifi pääsee vahingossa vapaaksi tai menettää kontaktin omistajaan, fifillä ei ole aavistustakaan mitä sitten tehdään! Minne juostaan, miten tervehditään ihmisiä tai muita koiria tai kannattaako auton renkaan alle temmeltää.
Kumpi sitten on lopulta parempi vaihtoehto? Hihnalla hallittava koira, jota ei päästetä vapaaksi harjoittelemaan normaalia sosiaalista elämää ihmisten ja koirien kanssa. Mutta joka nimellisesti on aina hallinnassa - jos vain hihna ja panta kestää. Vai vähän vallattomampi koira, joka lukee ihmistä ja koiria, osaa sosiaaliset viestit ja osaa varoa sitä fillaria, koska on kerran meinannut jäädä sen alle.
Minusta me ollaan vaan pelottavasti vieraannuttu luonnosta ja normaaleista kontakteista elukoiden kanssa. Ajatellaan, että hyvä koira on koira, jota ei huomaa ja joka on jonkun hallintavälineen päässä. Kun oikeasti se hyvä koira kaipaa (ihan kuten ihmislapsi) paljon erilaisia kokemuksia, erilaisia kontakteja ja sosiaalista elämää. Koska nimenomaan se koira joka ei näitä taitoja opi (ja oppia ei vahvisteta koko elämän ajan), on se oikea vaaratekijä.
Pitkä puhe, anteeksi. Mutta näemmä tärkeä aihe itselle
Eipä toista voi väkisin kätköilijäksi pakottaa, joten pitäköön keppinsä ja oman agility- harrastuksensa 
Ihan vaan päästääkseni äiteen helpommalla. Kerran sitten talviliukkaalla näin jo kaukaa kun taas erään "kiltin koiran" omistaja tuli vastaan koira vapaana. Arvasin mitä tuleman pitää ja hyppäsin hankeen kun tiesin että liukkaalla mitään ei ole tehtävissä. Helvetinmoisen mailmanlopun tuloksena fifi ymmärsi onneksi pysyä tarpeeksi kaukana. Mummo siinä vain tokaisi että ei fifiä nyt noin tarvitse pelätä. (Luuli että makaan hangessa pelosta.)
