Puuhun kiipeäminen

[JohannaF84]

Lapsena tuli käytyä naapurin koivussa yhdessä tietyssä haarassa, jossa useinkin naapurissa asuvan kaverin kanssa oleiltiin. Tämän ihmeemmin ei ole kokemusta kiipeilystä kertynyt ja itsesuojeluvaisto on aika kova kun ei ole tottunut korkeampiin paikkoihin. Sinänsä en mistään suuremmasta fobiasta usko kärsiväni, koska pystyn kyllä kiipeilemään näköalatorneihin ja korkeille A-tikkaillekin koska tiedän että ne heilumisesta huolimatta ovat kyllä turvalliset. Puuhun kiipeäminen onkin haasteellista juuri sen vuoksi, että niissä ei ole niin selkeitä jalan- tai kädensijoja. Ne täytyy vain etsiä siinä kiivetessään. Olen nyt nimittäin pari kertaa käynyt töllistelemässä täällä: http://www.geocaching.com/geocache/GC1YTGX_higher-8. Ensimmäisellä kerralla en uskonut yltäväni edes alimmalle oksalle, mutta toisella kerralla kokeilin päättäväisesti ja pääsin istumaan alimmalle oksalle. Siitä sitten nousin ja molempia jalkojakin uskalsin siirtää siinä hyvin pienen matkan päässä oleville seuraaville oksille. Sitten rohkeus pettikin
Tiedän että tuo kyseinen puu on ainakin muiden kommenteista päätellen ja oman silmäilynkin perusteella hyvä kiipeilypuu, oksia näyttäisi olevan melko tiheään. Vähän ohkaisiahan ne on omaan makuun, mutta en ole varmaan sieltä painavimmasta päästä tuolla jo käyneisiin verrattuna. Kaiken järjen mukaan oksat siis kestävät ja toki noiden risujen kanssa melkoisesti touhuttuani (=puuhommat) olen kyllä huomannut niiden olevan melkoisen sitkeää tavaraa. Olen myös ketterä ja notkea, eli fyysisesti tuohon luulisi kykenevänsä kyllä. Nyt siis ongelmana pääkoppa, joka kehittää ajatuksia "Mitä jos on puolessa välissä ja en löydäkään enää oksia käsille tai jaloille?" "Mitä jos tuossa on kätkölle päästäkseen vaihdettava jossakin vaiheessa toiselle puolelle puuta?" "Miten uskallan tulla alas?" "Miten saan kädet vapaaksi ja kirjoitettua nimen?" "Mitä jos tiputan purkin/paperin ja joudun kiipeämään UUDESTAAN?"

Joo ja tiedän, kaikkien ei tarvitse mennä kiipeilykätköjä hakemaan. Olinkin jo luovuttavassa tämän kanssa ihan täysin, kunnes huomasin muita paikallisia puukätköjä katsellessani täällä: http://www.geocaching.com/geocache/GC4XJ2P_koekentta olleen dugelsnutterin kirjoituksen siitä, miten oli korkeanpaikanpelkoineen onnistunut kipuamaan korkeuksiin. Olisihan se hienoa kyetä ylittämään omat pelkonsa.

Onko mitään, millä voisi itseään rohkaista voittamana pelkonsa? Vai kannattaako vaan jättää ajatus?

[d-light]

Itse harrastan kalliokiipeilyä vaikka mulla onkin korkeanpaikankammo. Toisinaan pelottaa enemmän ja toisinaan vähemmän. pääsääntöisesti kuitenkin kammo on vähentynyt ja sitä pystyy hallitsemaan seinällä, mitä enemmän yrkkää. Myös useampi perättäinen yritys tuo varmuutta, kun hankalamman kohdan on kerran mennyt.
Itselle ainakin puukätköt on helpompia kuin kallion seinämällä roikkuminen. "otteet" on selkeät, ja niitä voi tarvittaessa kokeilla. Ja kiteytettynä sama. Uudestaan, uudestaan, kohti kätköjä. Puukötköjenkohdalla kannattaa varsinkin talvella käyttää tolkkua, kun puut on jäässä ja taipuisa oksa ei taivukkaan, vaan murtuu helpommin.

[Keokas]

Itsesuojeluvaisto on hyvä juttu Korkeanpaikankammo lienee äärimmäistä itsesuojeluvaistoa...?
Tätä kammoa voinee jossakin määrin hoitaa siedättämällä. Toisin sanoen, kiipeämällä tottuu kiipeämiseen ja korkeisiin paikkoihin. Tottumisen myötä alkaa luottaa enemmän itseensä ja omiin kykyihin selvitä oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Suurin osa puukätköistä (<T5) on itse kiipeilyn osalta helppoa ja yleensä oksia on alhaalta asti. Näiden hakemisessa yleensä esteenä on oma pää. Kiipeämällä enemmän oppii myös luottamaan puun ja oksien kestämiseen sekä arvioimaan, mitkä oksat kestävät.

Ei ole mikään häpeä käyttää kiipeilyvaljaita <T5-kätköillä. Esim. ennen kätkön loggaamista voi ihan hyvin kiepsauttaa vaikka nauhalenkin rungon ympäri ja klipata sen kiinni sulkurenkaalla valjaiden varmistuslenkkiin. On helpompi käyttää molempia käsiä loggaamiseen, kun on tukevasti ja turvallisesti kiinni puussa. Halutessaan voi tällaisia varmistuksia käyttää koko kiipeämisen ajan. Silloin on hyvä ottaa mukaan 2-3 nauhalenkkiä, jolloin oksien ohitus on mahdollista kiipeilijän ollessa koko ajan puussa kiinni. Asemontiköyttä tai nauhalenkkiä käytettäessä myös lepotaukoja on helppo pitää lähes milloin vain. Voimat eivät silloin kulu puun halaamiseen Hitaampaa tälläinen varmistaen eteneminen toki on, mutta T-kätköjä hakiessa ei pitäisi muutenkaan olla kova kiire.

Itse korkeanpaikankammon olen huomannut lieventyneen ihan sillä, että kiivetessä keskittyy siihen mitä on tekemässä, sen sijaan että katselee alas ja miettii, kuinka korkealla on. Olen myös huomannut, että monet puut tuntuvat matalammilta kun niihin kiipeää itse, verrattuna siihen että katselee jonkun muun kiipeämistä tai valokuvia kätkökuvauksista ja logeista.

Jos varmistuksia haluaa käyttää, lienee hyvä mainita vielä että nauhalenkkejä, sulkurenkaita ja kiipeilyvaljaita saa kiipeilyvälineliikkeistä. Honkkarit, Prismat ja Tarjoustalot on syytä unohtaa kun itsensä laittaa roikkumaan välineiden varaan. Noissa varusteissa ei kannata miettiä muutaman euron säästöä.

[cliqS]

Honkkarit, Prismat ja Tarjoustalot on syytä unohtaa kun itsensä laittaa roikkumaan välineiden varaan. Noissa varusteissa ei kannata miettiä muutaman euron säästöä.

Yleisesti näin, mutta Kalevan prisma Tampereella on paljon kunnollista kiipeilykamaa hyllyssä, ehkä jopa niin että kuuluu parhaimpiin kivijalkakauppoihin Suomessa kiipeilyvälineiden osalta. (Mulla ei ole muita kytköksiä sinne kuin että olen kerran käynyt ostoksilla siellä.)

[Keokas]

Honkkarit, Prismat ja Tarjoustalot on syytä unohtaa kun itsensä laittaa roikkumaan välineiden varaan. Noissa varusteissa ei kannata miettiä muutaman euron säästöä.

Yleisesti näin, mutta Kalevan prisma Tampereella on paljon kunnollista kiipeilykamaa hyllyssä, ehkä jopa niin että kuuluu parhaimpiin kivijalkakauppoihin Suomessa kiipeilyvälineiden osalta. (Mulla ei ole muita kytköksiä sinne kuin että olen kerran käynyt ostoksilla siellä.)

Okei. Pointtini viestissäni olikin, että pitäisi hankkia vain kiipeilyyn tarkoitettuja välineitä, ei esim. missä tahansa myytäviä sulkurenkaita, joilla voi enintään kiinnittää vesipullon reppuun, ja jotka eivät kestä rasitusta. Tai esim. Etolasta ostettua muoviköyttä joka on tarkoitettu ihan muuhun kuin kiipeilyyn. Supermarketit kun myyvät kaikenlaista muutakin, mikä saattaa jollekin tulla mieleen kiipeilyvälineitä hankittaessa.

Asia lienee monille ihan selvä. Aina on kuitenkin joku jossain, joka saattaa ymmärtää jotain väärin. Siksi tämä varovaisuus ohjeita nettiin laitettaessa.

[cliqS]

Alkuperäiselle postaajalle vinkiksi esim http://www.geocaching.com/geocache/GC53590 on hyvä paikka harjoitella, purkki ei niin korkealla ja hyvä kiipeilypuu

[B0xHunter]

Ihan kuin oisin itse kirjoittanut aloituspostauksen

Olen korkeanpaikankammoine itsekkin, mutta kohtaamallani pelkojani, olen päässyt monesti eteenpäin
Rohkeasti vain puuhun, vähän kerralla, kohti tavoitetta ja voittoa!

[JohannaF84]

Kiitos kaikille, jotka ovat vastaamaan vaivautuneet Hieman pelkäsin, että miten tällaiseen aiheeseen mahdetaan suhtautua

Ja erityiskiitos cliqS tuosta vinkistä, täytyypä käydäkin vaikka ensin tuolla. Saa vähän tuntumaa yleensä tuohon puussa etenemiseen... ja ellei siitä vielä tule tarpeeksi rohkeutta tuon yhden puun selättämiseen, niin ainakin jos pääsisi taas seuraavalla kerralla edes yhdet askelmat ylemmäs kuin viimeksi

Ja ihan erityisen kiva oli kuulla korkeanpaikanpelkonsa selättäneiden kommentteja (d-light, B0xHunter)

[IhmisAnkka]

Minua vaivaa kropan suuri paino (150 kg) ja vähäinen voima käsivarsissa. Tätä viimeistä olen paikannut viime aikoinan kuntsalla, mutta silti pitää pudottaa painoa ennen kuin lähden mihinkään puihin.

[kimi1979]

Itselläni on kanssa ehkä hieman ylivilkas itsesuojeluvaisto, ja olenkin aloittanut puihin kiipeilyt hyvin varovasti. Ennätys taitaa olla nyt noin 3-4 metriä, kun siihen tottuu niin sitten vähitellen ylöspäin, ehkä kymmenen vuoden kuluttua uskallan hakea korkeammaltakin kätkön

P.S, mikään ei voita sitä fiilistä, kun on kiivennyt oman ennätyksen ja voittanut pelkonsa taas kerran, järjen kanssa tosin.

[EgyLynx]

Itsensä voittaja saa olla. Mutta miten minä sitten, käsivarret kyllä mutta toisen käden sormet...
vähän kerrallaan ja hyvät välineet.
puuhun kiipeämis kätköjä olen havainut vasta yhden. Sen d oli kuitenkin 2?

[routaporsas]

Puukätköihin miulla on ollut viime aikoina outoa viehtymystä. Varmaan siinä on se itsensä voittamisen tunne ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen. Miullakin se paino tumpsahtaa kolminumeroisiin lukemiin ja täten kiipimisurakka on psyykkeen koettelemisen lisäksi myös aika raskas fyysinen urakka. Ei sieltä kuitenkaan tipu kun on tolkkua päässä. Käyttää vaikka puussa laulavan mummon (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 25505.html) neuvoja hyödyksi niin pahinta mitä voi tapahtua, on jäädä kummelimaiseen paniikki-lukko-otteeseen puuhun ja kyllä sieltäkin palokunta lopulta hakee pois vaikka moottorisahan kanssa.

[EgyLynx]

Puussa laulava mummo. Kaikkea ne. Missäs päin mummo seuraavan kerran on?
Mulla paino on taas... En kyllä uskalla punnita, muttei 100 turvalisen kaukana ylhäällä oo.