Geocache.fi

Olen jo jonkun aikaa ajatellut kysyä ihan samaa, hyvä kun rianra tarttui tuumasta toimeen!

Kummitätini johdatti minut näille poluille... oli harrastanut kätköilyä jo jonkin aikaa ja kertoili minulle sitten kokemuksiaan ja esitteli sivustoa. Paria kätköä haeskelenkin itsekseni ilman gps:iä.

Kun sitten tiimimme miehisempi osapuoli sattui olemaan alan ihmisiä, niin oli vain ajan kysymys saada innostus tartutettua häneenkin ja eipä aikaakaan kun hieno gps-laite oli käsissämme ja me harhailimme metsässä etsien kätköä ihan väärästä suunnasta..

Mr editoi hieman.... Aina on haettu ihan oikeasta paikasta paitsi silloin kerran kun gps hukkui. Vika oli lasku päässä, eli meikäläisessä.
Oma innostukseni lähti tosiaan liikkelle noin pari vuotta sitten kun hautajaisreissulla samainen kummitäti päätti poiketa Humppilassa hakemaan yhden kätkön. Ajattelin, että täytyyhän tässä touhussa jotain olla. Sitten seuraavna kesänä hankingepsin ja kummitädin suosioisella opastuksella haimme sitten ekat kätköt Savonlinnasta. Reilun puolenvuoden päästä tästä kävimme itsekin sitten hautajaisreissulla juhlatamineissa kätköä hakemassa.

Olin kyllästynyt ravaamaan metsissä koirien kanssa tuijottaen pelkkiä koirien peräpäitä. Virisi ajatus että olisi mukava etsiä samalla jotain kun kerran täällä on pakko kuitenkin juosta.
Rupesin netistä etsimään nähtävyyksiä, luolia, korkeita vaaroja, juoksuhautoja, raunioita, kaivoksia, hiidenkirnuja, yms. näkemisen arvoista.
Jossain vaiheessa törmäsin kätköilyyn ja se oli heti menoa. Kun nuo purkit on yleensä piilotettu paikkoihin jossa saattaa törmätä yllämainittuihin kohteisiin, niin ei mennyt kauaa kun gepsi piti saada ja eka purkki etsiä.

Minulla oli ollut gepsi käytössä jo kymmenen vuotta maasto- ja kanoottiretkillä. Toukokuussa 2002 luin geokätköilystä Hesarin Nyt-liitteestä. Innostuin piilottamaan ekan oman jemman melkein saman tien. Ensimmäisille etsintäretkille lähdin vasta elokuussa. Olen siis nyt harrastanut kätköilyä runsaat viisi vuotta - aktiivisesti mutta rauhallisesti.

Töissä tarvitaan aina silloin tällöin GPS-laitetta, lähinnä erilaisissa maastoetsinnöissä ja tähän käyttöön oli joskus vuonna kivi ja keppi hankittu vanha Magellan, joka alkoi olla jo aikansa palvellut. Minä kun olen ikäni puuhastellut kaikenlaisten teknisten vempaiden kanssa, niin päällikkö sitten eräänä kauniina kevätpäivänä vuonna 2005 kysäisi, että ottaisinko selvää, minkälaisia laitteita nykyään on markkinoilla ja tilaisin pari sellaista, jotka soveltuisivat meidän käyttöömme parhaiten.

No, työtä käskettyä ja kohta meillä oli pari Garminia, joita kukaan ei osannut käyttää. Sen jälkeen sainkin tehtäväksi opetella niiden käytön ja kouluttaa muutkin. Homma meni sitten manuaalin lueskelemiseksi ja siellä jossain mainittiin geocaching ja osoite http://www.geocaching.com, jonne piti tietysti surffata ja perehtyä aiheeseen. Ja muutama päivä sen jälkeen kävin etsimässä lähimmän kätkön ja riippuvuus syntyi eka kerrasta.

Vaimo sitten myöhemmin kertoi, että hän oli itse jo vähän aiemmin jostain lehdestä lukenut artikkelin geokätköilystä ja oli itsekseen ihmetellyt, että miksi minä en ole alkanut harrastaa sitä koska se kuulosti juuri sellaiselta älyvapaalta touhulta, johon hyvinkin saattaisin hurahtaa

Näin syksyllä 2006 Strömsö-ohjelmassa esittelyn harrastuksesta. Oli pakko mennä heti nettiin ja todeta, että jopa kotikunnassa on useampi kätkö. Sedältä gepsi lainaksi ja kätkölle. Lainagepsillä mennään yhä.

luin joskus aikanaan jostakin geokätköilystä/lodjauksesta, sen kummemmin innostumatta. joskus 2006 syystalvella olin kylässä Geopsilla, ja perheen geokätköilijät oli just tullu kätköilyreissulta. innostuin vähän, mut ajattelin etten raaski ostaa gepsiä pelkkään kätköilytarkotukseen. no, toisin kävi. helmikuussa 07 raaskin garminiin sijottaa, ja sen jälkeen tullu löydettyä muutama kätkö.

Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole, mutta oliko syksy 2005, kun kuulin jostain, en muista mistä, tästä lajista. Gepsin hankinta oli sitten taas aika pitkässä juoksussa. GC.com:iin rekisteröidyin sitten tammikuun lopulla 2006. Gepsin hankin samana keväänä.

Ensimmäiselle kätkön haku reissulle valmistauduin kuin lukkari sotaan. Tosin en sitä kätköä koskaan löytänyt. Hukassa oli kodin läheisin purkki, on vieläkin.

Kivaa on ollut ja hienoja paikkoja olen löytänyt.

juu kyllähän se mediasta ja kaverin kertomasta kipinä alkoi
vielä antaa oma kätkö odottaa julkaisuaan kaikin puolin rasia ois valmis mut katotaan mihin sen hoksaa kätkeä joka tapauksessa jossain vaiheessa se tulee ajankohtaiseksi nyt kun on muutaman jo nähnyt muiden kätköjä !!!

Kevättalvella 2007 tiimin toinen osapuoli esitti josko kävisimme ulkoillen tutustumassa Lempäälän Pirunlinnaan. Tutkin paikan historiaa hieman Googlella, ja osuin myös GC695A-kätkökuvaukseen. Kuvaussivu kaikkine karttoineen näytti mielenkiintoiselta, ja pienellä lisäselvittämisellä valkeni että mistä tuossa sivussa oli kyse. Muistin myös lukeneeni (joskaan en täysin ymmärtäneeni) harrastuksesta jostakin Mikrobitti-tyyppisestä lehdestä.

Enpä nyt tuostakaan vielä innostunut, mutta muutaman illan hautumisen jälkeen mieleeni kirkastui että minullahan on jo paikannin(-sovellus puhelimessa), joten pitäähän sitä kokeilla.

Mainittu kätkö on muuten vieläkin hakematta

Suomen Luonto -lehden joulukuun 2003 numerossa oli noin puolen sivun juttu geokätköilystä. (Mahtoiko liittyä Nässynranta CITOon? Muistaakseni kuvassa oli Divine ja joku toinen kaveri.) Siitä sitten GC.com sivuille tutkimaan hommaa tarkemmin. Vaikutti mielenkiintoiselta. Ensimmäisen kätkön löysin ilman gepsiä saman vuoden uudenvuodenaattona. Seuraavan purkin hain vasta hankittuani gepsin toukokuussa 2004.

Sittemmin homma on edennyt hitaanlaisesti. Kätköjä on edelleen lähiseudulla aika harvassa. En lähde helposti ajelemaan pitkiä matkoja kätköjen perässä, jollei samalla ole muuta asiaa toimitettavana.

Gepsi mulla on ollut jo siitä asti kun ensimmäiset karttasoftalliset Magellanit tuli Suomeen, olikohan vuonna 2001. Mp-käyttöön gepsi tuli hankittua, mopolla kun on jotenkin niin vaan hienoa ajella pikkusia sorateitä keskelle kaunista maaseutua ja gepsi auttaa noissa hommissa.
Vuoden 2003 syksyllä huomasin hesarissa jutun jossa Jyrki&Sari esittelivät tätä hienoa harrastusta. Otin jutun talteen koska siinä oli juttua gepsistä mutten muilta kiireiltä siihen vielä tarkemmin perehtynyt. Joskus talvella lehtileike purjehti uudelleen kätösiin ja tarkemmin tutustuttuani hommahan vaikutti varsin kiinnostavalta, aina kun on kiinnostanut reisata mitä eriskummallisimpiin paikkoihin. Tuolloin kuitenkin päättelin että homma ei onnistu talvella ja niin päätin testata touhua lumien kadottua.
Huhtikuussa 2004 tuli sitten sopiva viikonloppu ja siinähän se homma oli selvä. Enää ei tarvitse miettiä mihinkähän sitä seuraavaksi lähtis kun hyviä kohteita löytyy koordinaatteineen netistä.
Ja olin väärässä. Kätköily on hauskinta talvella

Kateellisena seurasin aikani -03 harrastuksen aloittaneen kaverin seikkailuja maailmalla. Oma aloittaminen lykkääntyi kun ei ollut mahdollisuutta (varaa) hankkia kepsiä. (luulin ja kuvittelin sen olevan 100% pakkohankinta) -05 voitin onnekkaasti valokuvakilpailun pääpalkintona olleen eTrexin ja siitä se sitten alkoi. Nyt ... reilut 450 purkkia myöhemmin purkkien perässä ollaan oltu siellä jos tuollakin. Nykyään mihinkään ei enää pääse lyhintä reittiä ...

Parasta tässä on, kuten hieman kulunut ilmaisu kertoo ... matka kätkölle. Ikimuistoisimpia lienee Riikan keskustassa olevan "Bastejkalns strikes again" -kätkön loggaaminen latvialaiskätköilijäkolleegan kanssa tammikuisessa lumimyrskyssä keskellä yötä. Kätkö on large ja sijaitsee ihan kaupungin keskeisimmällä paikalla. Samalla reissulla oli lähellä myös ongelmat paikallisen virkavallan kanssa.

Kuntsi kirjoitti:ps. Taisin muuten nähdä vilaukselta Garmen eilen illalla Kuntokeskuksen aulassa. Pari minuuttia sen jälkeen kun olin jemmannut kätkön Ahveroisen maisemiin. Kävin hakemassa tytön uimasta, mutta takaisin tullessa olit jo ehtinyt kadota paikalta.

Olinhan minä siellä. Siniset farkut ja sininen takki.
Kävin moikkaan nettituttua Nivalasta. Oisit nykässy hihasta menomatkalla

hikerbiker... kirjoitti: Vuoden 2003 syksyllä huomasin hesarissa jutun jossa Jyrki&Sari esittelivät tätä hienoa harrastusta. O

Vaikka olen vanha suunnistaja niin erään kerran eksyilin shortseissa tuolla Kytäjän korvessa, silloin hommasin keltaisen eTrexin. Sitten kävi juuri kuin Hikerbikerille. Tietysti, kuten muutkin pikkupojat, oli aika vaihtaa parempiin leluihin ja nyt on sekalaista arsenaalia sekoiluun asti, vielä kun oppisi edes osaa ominaisuuksista käyttämään. Hyviä uusia vinkkejä kuulee aina noissa eventeissä ja tavatessa muita kätköilijöitä

Eletään kesäkuun alkua 2006. Epämääräinen tietokonehyypiö, nyttemmin tunnettu nimimerkillä haksu10, lukee Mikrobittiä 06/2006, josta löytyy artikkeli geokätköilystä.

Lukiessaan artikkelia tämä hyypiö miettii, että onhan tuossa kommu ja GPS-palikka, noillahan voisi nyt huvin vuoksi yhden kätkön kokeilla.

Siispä tutustuminen geocaching.com -sivustoon ja kas, Nokialla on kätköjäkin. Siispä niistä valiten joku mielenkiintoinen ja Pitkäniemen vanha hautausmaa (The Forgotten Cemetery) kiinnosti, koska paikasta oli kyllä kuullut mutta ei ikinä käynyt.

Niinpä hyypiö hiipi hautausmaalle selvittämään loppupurkin paikkaa (jostain syystä hyypiö otti multin ekaksi kätköksi) ja koordinaatit saatuaan hyypiö syötti ne kommuun, pudottaen 3-numeroisista lpppunumeroista viimeisen pois kun kommu huoli vain 2-numeroiset...

Hyypiö juoksi ylös ja alas rinnettä, penkoi paikkoja ja ihmetteli kun kätköä ei mistään löydy. Siispä hyypiö tutustui listaukseen, sen koordinaatteihin ja kävi alkupisteellä katsomassa mitä kommu koordinaateiksi kertoo.

Tässä vaiheessa hyypiö tajusi että koordinaateista ei vain pudotella liikoja numeroita pois, ja kehitteli paikan päällä laskukaavan ja jakoi 3-numeroiset loput arvolla 16.67. Loppu onkin sitten historiaa, uusilla koordinaateilla hyypiö löysikin kätkön... ja sillä tiellä hyypiö on edelleen...

Meikäläinen muutaman kerran kuuntelin Kinden sepostuksia tästä addiktoivasta harrastuksesta, joka vie rahatkin mennessään.
Sitten se tapahtui, kun Kinden lähti heittämään meikäläistä kotiin hänen raksalta tuli vieno kysymys, "Voisimmeko käydä hakemassa matkalla yhden kätkön?". No meikäläinen siinä tilanteessa vain kulki perässä ja jäi koukkuun katalaan.
Aluksi mentiin oman puhelimen voimilla ja sitten kimppatilauksella kunnon vehkeet, rahat selkänahasta repien (okei Pappa betalar, nyky opiskelijalla ei ole varaa)

Meillä taasen kävi niin että aiemin olin kuullut tästä harrastuksesta Cthulhulta, ja vaikutti kiinnostavalta, mutta homma kuitenkin jäi. Vaikutti koko kätköily jotenkin kiinnostavan erikoiselta.

Sittemmin, pari - kolme vuotta myöhemmin istuimme erään kaverimme kanssa meillä, ja hän mainitsi että hänen isänsä harrastaa lentokoneiden bongausta ja "jotain geokätköilyä". Siitä se ajatus sitten lähti, aloimme Hanskun kanssa tutkia gc.com sivustoa, ja lähdettiin pelkkien kätkökuvausten kanssa liikkeelle.

Ensimmäinen kätkö (lestimäki) löydettiin ilman gepsiä, mutta kyllä se tie vei giganttiin ostamaan tomtom one autonavia, jonka avulla sitten alkoikin löytyä.

Aivan ihania paikkoja on tullut nähtyä tämän harrastuksen parissa, mahtavaa että löytyi juttu jota tehdä yhdessä.

Minun kätköilytaipaleeni alkoi kesäkuussa 2004, kun satuin työmaalla lukemaan Aamulehden lisäosiosta jutun kätköilystä. Siinä oli haastateltu hippihiirtä ja heti kävinkin gc.comin sivuilla katsomassa purkkien paikkoja.

Ja samana päivänä laitoin gps tilauksen vetämään ja posti kun toi koneen niin ekaksi purkiksi otin Haulitornin. Loppupiste löytyi, mutta purkki ei, sillä oma rohkeus ei riittänyt pyörimään "hullunlailla" ympäri maita ja mantuja.
Siispä häntä koipien välissä kotio ja seuraavana päivänä Scrodin kanssa purkeille jolloin 1. virallinen löytö osui Sorsapuiston purkille.

11.6.2004 liittynyt gc.comin käyttäjäksi
17.6.2004 Eka purkki
Elikäs nopeasti se gps löysi perille...

Päivääkään en ole tätä harrastusta katunut, tuntuu vaan tällä hetkellä siltä ettei aika riitä enään tiiviiseen kätköilyyn. Mutta kyllä se tästä...

Veljeni oli aloittanut kätköilyn jo reilu vuosi sitten, ja kertoi siitä minulle.... Rekisteröidyin myös itse GC:hin tuon kertoman perusteella, mutta tuolloin ei vielä kiinnostus herännyt, vaikkakin seurasin kyllä, mitä veli oli löynnyt.

Kuluvan vuoden heinäkuussa, kun olin veljeni kanssa viettämässä mökillä viimeistä lomaviikonloppua, ja kun oli saunoottu ja otettu "muutama" pirtelö, niin totesin, että "huomenna vois käydä kattoos pari kätköö, ja voisit opettaa mulle, mikä tää homma oikeen o"....

No, aamu tuli, ja ajokunto oli palautunu, ja ei muuta ku gepsit mukaan ja netistä koordinaatit... (gepsiä olin käyttänyt aiemmin kalastuksessa ja merellä navigoinnissa, joten värkit olivat tuttuja)

Eka kätköni oli Kuortaneen Rumavuori ja sen jälkeen muutama muu, ja siitä se sitte lähti...

Nytten on 3 kuukaudes tullu vain vähän yli 60 löytöä, ja omia piilotettuja on 2 ja lisäksi yksi adoptiolapsi...

Jos vaan olis aikaa enempi, niin löytöjäkin - ehkä - olis enee, mutta siitä tää on kivaa, että saa mennä just silloon harrastaan, ku itelle sopii, ja kukaa ei painosta - ja mikä parasta, niin molemmat poikani on innostunut tähän, joista toisella on vain 10 loggausta vähempi kuin mulla.... koskahan ajaa edelle?

Tää on hauska harrastus!

Kolme vuotta uraa tuli äskettäin täyteen. Homma alkoi siitä kun ajattelin rakentaa omasta päästä ja vähästä puusta autoon navigointikoneen läppäristä, gepsistä ja kartta-ohjelmasta. Netin syövereistä surffailin tietoa ja törmäsin kätköilyyn. Tuomiokirkon kätkölle lähdin kokeilemaan, silloin ei mitään hienoja karttapaikan linkkejä ollut joten gt-kartan avulla haeskelin summittaisen paikan ja vihjeellä löytyi purkkikin. Sittemmin olen muutaman sielun riivannut mukaan touhuun, kyseiset henkilöt saavat itse ilmoittautua.