Geocache.fi

Tonny0909 kirjoitti:Näin syksyn ja pimeiden iltojen tullessa suosittelen rakentelemaan erilaisia pimeässä haettavia kätköjä. Heijastimien kanssa toteutettuja tms. Niistä saa hyvät palautteet ja niitä on kiva hakea. Vaikka kuinka ollaan olevinamme aikuisia, mutta kyllä aina taskulamppu ja pimeä metsä kiehtoo!!!

Täällä on suunnitelmissa parikin night cachea, vain firetagit puuttuvat mutta nekin on kumminkin jo tilattu.

Itse tykkään ratkoa hyvin tehtyjä mysteerejä. Usein ihan vain omaksi ilokseni ja ajankuluksi sellaisiakin, jotka sijaitsevat toisella puolella Suomea, ja joista en tiedä, tulenko niitä koskaan löytämään. Aivojumppaa..

Varsinaisen kätkön saamat pisteet sitten riippuvat monista asioista: käytettävissä olevasta ajasta ja kulkuneuvosta, liikunko yksin, kätköilykaverin kanssa vai perhe mukana, vuodenajasta ja säästä..

Joskus on ihan kiva poimia ohimennen useampikin pieneltä alueelta helposti löytyvä "City-Mikro" vaikkapa junaa odotellessa. Tänä kesänä ihan kotikaupungissakin, kun ei oma auto ole ollut käytössä eikä töiltä ole jäänyt kovin paljon ylimääräistä aikaa. Puhumattakaan syksystä kipsi jalassa.. Näistäkin mieleen jäävät parhaiten huolella suunnitellut ja toteutetut kätköt, joissa vaikkapa purkki on vähän erikoisempi tai esille saaminen tarjoaa edes jonkinlaista haastetta, tai itse paikassa on jotain näkemisen arvoista.

Vieraassa kaupungissa arvostan sitä, että kätkö vie mielenkiintoiseen tai mukavaan paikkaan, ja kätkökuvauksesta saa tietoa esim. alueen historiasta. Tallinnan reissulla viime keväänä kiertelimme useita tällaisia kätköjä, joiden avulla ensikertalainen turisti tutustui kaupunkiin aivan huomaamatta.

Jos olen liikkeellä lasten kanssa, arvostan eniten suht. helppoja, reilun kokoisia Tradi-purkkeja, joista pienemmillekin löytyy vaihtotavaraa. Aina parempi, jos nekin on sijoitettu lapsille sopivaan ympäristöön.

Yksin tai kaverin kanssa nautin lyhemmistä ja pitemmistä metsäretkistä, joilla geohurtat pääsevät juoksemaan ja kahvit voi keittää nuotiolla.

Näin talven kynnyksellä voi vain valitella, että niin harvat kätköt ovat talvella löydettävissä

Kaiken kaikkiaan, monimuotoisuus kunniaan ja jokaiselle jotain!

Öööhh.. Helposti löytyvistä. Ei vaan, eihän vika ole liian hyvin piilotetussa kätkössä vaan ihan noviisissa itsessään. Itse arvostan suuresti hyviä kätkökuvauksia, lajilla ei ole niinkään merkitystä. Pienten lasten kanssa kätköillessä on tärkeää, että maasto on helppoa, on tarpeeksi polkuja jne. Ja tietysti kätkön pitää olla vähintään kokoa small, koska pikkukätköilijöiden motivaatio laskee, jos purkissa ei olekaan muuta kuin kynä ja pala paperia. Hyvät näköalat, nuotiopaikat, leikkipuistot ym. ovat plussaa, jos kyseessä on multikätkö tai kätkö, jonka etsimiseen menee muuten enemmän aikaa. Hyvän kätkökuvauksen perusteella osaan valita kuhunkin tilanteeseen sopivan kohteen. Lasten kanssa mennään retkelle, yksin tai Kurmitsan kanssa voin hortoilla vaikeammassakin maastossa ja pidempään. Jonkinlainen arvio etsimiseen kuluvasta (tai oikeastaan mahdolliselta parkkipaikalta kätkön lähelle pääsemiseen kuluvasta) ajasta olisi hienoa saada etukäteen, jos sitä ei pysty kuvauksesta muuten päättelemään. Muutaman kerran on jouduttu lähtemään päiväunille tai syömään kesken jahdin, kun en ole tajunnut kuinka kauan kätkön hakeminen kestää eikä rusina-aski pidä kakaroita enää hiljaisina.

Paras kokemus lasten kanssa kätköilystä on tähän mennessä Kolmisoppisen multi Jyväskylässä http://www.geocaching.com/seek/cache_de ... 19864cca5c. Sopiva matka, lapset olivat innoissaan, kun "löysivät" vihjeitä ja kunnon eväätkin oli mukana.

Mysteerikätköistä en henkilökohtaisesti yleensä niinkään välitä, koska olen humanisti, hutilus ja yksinkertainen nainen enkä siis osaa ratkaista niitä. Mutta niitäkin on hauska etsiä, jos mieheni suostuu ratkaisemaan vihjeet. Kätkö tilanteen mukaan siis, pliis.

Meidän suosikkejamme ovat kätköt, joilla on jokin idea, joiksi voidaan laskea kaunis paikka, ulkoilumaastoon tuova kätkö, merkittävä rakennus (esim. kirkot), historiallinen paikka tai jokin muu juju.

Me pidämme sellaisista joissa on jokin ajatus. Ajatus voi olla näyttää kaunis tai historiallinen tai muuten kiinnostava paikka. Ajatus voi myös olla ovela tekninen toteutus, hauska sijoitus, vekkuli mysteeri tai vaikka vaan jännä paikkaan liittyvä tarina. Tärkeää on että kätkön jälkeen jää hyvä mieli ja mukavaa on jos on samalla kokenut tai oppinut jotain uutta. Helpoissakin kätköissä voi olla jotain kokemuksellista!

Liian suuria riskejä vaativat kätköt, kuten vaaralliset paikat tai uhkarohkeat sijoittelut, eivät ilahduta. Vaikeat mysteerit harmittavat, mutta antavat huikean tuntee ratketessaan. Tosin tunnelma kyllä lässähtää jos purkki ei ole mysteerinsä arvoisessa paikassa.

Purkki kivenkolossa ei tee mistään paikasta näkemisen tai kokemisen arvoista.

Äskeinen kokemus muistutti mieleeni että käänteisesti voisin todeta että EN pidä kivimuurimikroista, tai yleensäkään kätköistä joissa purkki on mikro tai pienempi, ja potentiaalisia piilopaikkoja n^42 kappaletta. Kätköilyn idea itselläni ei ainakaan ole se, että pengon 30min useita satoja pieniä reikiä toivoen että osuisi oikeaan, kun mikään koordinaatti ei ole niin tarkka etteikö voisi heittää parilla metrillä.

Parhaita ovat Small -kokoa tai suurempaa olevat kätköt paikoissa joissa on jotain nähtävää, tai nimenomaan joku tarina johon kätkö liittyy. Extreme-kätkötkin kiinnostaa mutta niitä en vielä ole uskaltanut hakea, suunnitelmissa on jo joitakin rajatapauksia kyllä

Tässä voisi heittää jopa filosofisen kysymyksen siitä, että jottatotanoinniin mitä tarpeita kätköilijät harrastuksellaan tyydyttävät. Tämän tekstin kirjoittaja on/ollut lintubogari, ja törmännyt sillä alalla jo jonkinlaiseen laatu/määrä -dilemmaan. Elikkäästeeen joku hakee määrää ja joku haasteita, ja joku ainoastaan sivistää itseään kohteiden laadulla. Tuo määrään perustuva arvostus näyttää olevan tällä saralla arvostetuinta. Joskus jää miettimään näitä varsinkin ilman gps:ää operoivia lajitovereita: ollaanko silloin arvostetussa suo-kuokka-ja-jussi -asemessa, johon teknologiaan nojaavat nörtit eivät uskalla kuunaan itseään asettaa. Tai toisaalta tuota määrän tavoittelelun kritisointia voisin perustellea silläkin, että moniaita erityisen mielenkiintoisia maastokohteita ei viitsitä hakea, kun ovat liian kaukana parkkipaikalta. No, jokainen taapertaa ja kompuroi tyylillään.

Minun mielestäni kätkön koolla ei niinkään ole merkitystä. Minulle tärkeämpää on se, että löydän kätkön suhteellisen nopeasti. Siksipä multit jäävät monesti hakematta, niistä kun ei koskaan tiedä, että onko kävelymatkaa sata metriä vai viisi kilometriä.

Minulle on sanottu, että "nopea" kätkö ei anna aikaa tutustua itse seutuun/maisemaan/kohteeseen. Se on mielestäni omituinen väite. Päinvastoin, jos olen työmatkalla, (vaikkapa nyt 500 km), ei minua kiinnosta pitää viittä puolen tunnin taukoa jokaisen ABC:n parkkipaikan ihailuun. Jos taas paikka on mielestäni todella hieno, niin mieluummin etsin nopeasti sen kätkän, jotta jää aikaa perehtyä itse paikkaan.

konta1 kirjoitti:Elikkäästeeen joku hakee määrää ja joku haasteita, ja joku ainoastaan sivistää itseään kohteiden laadulla. Tuo määrään perustuva arvostus näyttää olevan tällä saralla arvostetuinta.

Tuo määrään perustuva arvostus asettaa sikälikin kätköilijät eriarvoiseen asemaan että täällä periferiassa kätköjä on aika harvassa kun taas pääkaupunkiseudulla tai muissa isoissa kaupungeissa kätköjä on joka nurkan takana.

rianra kirjoitti:Vaikeat mysteerit harmittavat, mutta antavat huikean tuntee ratketessaan. Tosin tunnelma kyllä lässähtää jos purkki ei ole mysteerinsä arvoisessa paikassa.

Tässä on pieni dilemma. Vaikea tai haastava mysteeri jää väkisinkin kävijämäärältään aika vähäiseksi. Ja jotenkin haluaisin varata nuo hienot paikat kätköille, joille jokainen pääsee käymään jos vain haluaa. Sillä lailla mahdollisimman moni voi kokea tuon hienon paikan. Toisaalta olisi tosiaan hienoa, jos voisi palkita mysteerin ratkaisijan henkeäsalpaavalla loppupisteellä. Ja kun lähiseudulla on vain rajallisesti näkemisen tai kokemisen arvoisia paikkoja, niin kompromisseja on tehtävä.

Itselläni on muutamia vaikeita mysteerejä ja loppupisteinä on molempia. Hienoja- ja vähän tavallisempia paikkoja. Tavallisempaan paikkaan mysteerin loppupistettä sijoittaessa voi sitten estää tunnelman lässähtämistä haastavalla tai nokkelalla piilotuksella tai hauskalla purkilla.

Itse olen kokenut haastavat mysteerit niin, että se suurin ilo on tuo pohtiminen ja älynväläysten saaminen sekä tietenkin mysteerin ratkeaminen.

Toinen vastaavanlainen probleema on rakennettaessa erittäin haastavia tai älyä vaativia piilotuksia. Näissä hyvin usein sijoituspaikkaa ei voi sinänsä valita, vaan piilotukseen tai naamiointiin tarvittavan rakenteen tms löytyminen jostain paikkaa ratkaisee sen mihin purkki tulee. Silloin paikka ei ole se kokemus vaan se kätkön etsimisen ja löytämisen riemu.

Kaikkein kivoimpia kätköjä ovat sellaiset, jotka on huolella suunniteltu ja valmistettu, eikä vaan viskattu johonkin koloon. ON hienoa löytää kätkö, jonka toteutus yllättää. Myös bonuskätköt on kivoja. Ne on tavallaan lisäherkkuja kivoille tradeille.

5 kilometrin multi luultavasti jää monilta hakematta. Mutta kyllä me varmaan lähdettäisiin etsimään, jos paikka ja toteutus vaikuttaisivat mielenkiintoisilta.

Tradeihin täälläkin kallistutaan yleensä kun lähdetään kätköille. Kahden pisteen multitkin ok kunhan ei ole mitään hirmu vaikeaa laskutehtävää jossa taatusti onnistun sössimään. Plussaa se jos pisteeltä toiselle siirtymiseen ei tarvita autoa. Helpohkot mysteeritkin on kivoja. Yleensä ne ei vaan ole, ainakaan mulle.

Peruskätköt ilman sen ihmeellisempää kömyämistä ja ähellystä. Ikä ja ruumiinmuoto alkaa asettaa rajoituksia.

Sitä vaan, että tykkäisin perustaa web cam kätköjä... Earthlessin poistumistakaan en ymmärrä.

En o hakenu vasta ku noita traditionaleja, mut ei kätkön tyypillä tai sisällöllä oo mulle niin väliä. Mutta kivimpiä musta on sellaset mihin ei pääse autolla ihan purkin viereen vaan kätkölle pääseminen edellyttää parin kilometrin metsässä tetsaamista.

porakone kirjoitti:En o hakenu vasta ku noita traditionaleja, mut ei kätkön tyypillä tai sisällöllä oo mulle niin väliä. Mutta kivimpiä musta on sellaset mihin ei pääse autolla ihan purkin viereen vaan kätkölle pääseminen edellyttää parin kilometrin metsässä tetsaamista.

Vähän samoilla linjoilla. En ihan älyttömästi välitä urbaaneista kätköistä tai niistä mitkä ovat vilkkaimman mahdollisen jästipolun varrella. Jää hakematta..

Itse tykkään tradeista ja myös pari multia on haettu... Microt jästipaikalla, no tarvitseeko niistä mitään sanoa Oma taiteenlajinsa nekin... Eniten tykkään etsiä hieman rauhallisemmasta paikasta smallia tai sitä suurempaa purkkia. Ja kivahan se olisi jos purkki olisi jossain ainutlaatuisessa tms paikassa. Kyllä sellainen xvira nyyn kätkökin on kiva, jos sinne ei ihan viereen autolla pääse, alle 1km suuntaansa olisi minulle sopiva matka Niin ja ainahan hyvä omalaatuinen toteutus kätkössä on plussaa

Kyllä pieni jaloittelu on aina poikaa. Drive in -jemmat ei oikein jää mieleen, sen sijaan kätköt joissa on joku kantava idea jäävät. Joku oli ihmetellyt kätkön "Loppupään maisemat" pointtia, omasta mielestäni aivan loistava toteutus, pohjalta huipulle!
Silti pyöräilylenkki urbaanimicroja poimienkin on ihan mukavaa.
Tradi tai multi, ihan sama, epämääräisyys on miinusta. Mysteerit, voi jos ei ratkea, mutta kun ratkeaa niin taivas aukeaa.
Itselläni on muutama ajatus omista kätköistä vireillä, ihan mihin sattuu ei viitsisi purkkia viskata. Nämä Hämeenlinnan seutukunnan nähtävyydet ja maisemapaikat alkavat olla aikalailla tukossa, mutta eiköhän tuolla joku rako jemmalle vielä liene.

kahju kirjoitti:Itselläni on muutama ajatus omista kätköistä vireillä, ihan mihin sattuu ei viitsisi purkkia viskata. Nämä Hämeenlinnan seutukunnan nähtävyydet ja maisemapaikat alkavat olla aikalailla tukossa, mutta eiköhän tuolla joku rako jemmalle vielä liene.

Ei ne kaikki kätkön paikat tarvitse olla turistinähtävyyksiä. Kyllä niitä näkemisen arvoisia paikkoja tai paikalliseen historiaan liittyviä sekä muuten vain merkityksellisiä esiin nostettavan arvoisia löytyy monesta paikkaa. Nykyisin kuljen ihan eri tavalla silmät auki ja selailen karttoja, sekä ilmakuvia, mahdollisten kätköpaikkojen toivossa.

Suomalaisen on aina helpompi kertoa mitä vikaa muiden touhuissa on, kuin kehua jotakin. Ja tuohon edelliseen perusoletukseen nojaten totean omasta puolestani seuraavaa: multikätköt, joissa on joku kliffa kaava muistomerkistä: vuonna X kuolleiden määrät=aaa+z, ja y= hengissä selvinneet vuonna x- (x-5)=y^'b sijoitettavaksi alkuperäisiin koordinaatteihin.... ja varsinkin kun tuon kaiken kaavakikkailun ottaa kännykän näytölle niin HUH HUH. Nämä kätköt tekee melkein mieli jättää väliin. Miksei sitä multia voi tehdä simppeliksi niin, että maastossa ei tarvitse miettiä kätköttäjän kaavamerkintöjä; mitä tarkoittaa kännykän näytöllä lukujen välissä merkki "~" tai kaikkien tuntema"^"? Se multi on ihan yhtä nautittava, vaikka tuo matemaattinen kaavoihin sijoittelu on yksinkertaisin mahdollinen versio. Kääk! Menipäs kitisemiseksi. Enemmän näitä hyviä multeja toki on.