Laitetaanpa tällainen lomamatkaklassikko. Tosin hauskaa ei itsellämme ollut, ainakaan kyseisenä päivänä.
![Confused :?](./images/smilies/icon_confused.gif)
Toisaalta tämä tapaus voi valaa uskoa sisariin ja veljiin, kun joskus maailmalla hoippuvat epätoivon kuilun reunalla (koskaan tilanne ei ole niin paha, ettei pääse yhtä askelta eteen päin
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
.
Tapaus sattui viime sunnuntaina. Olimme olleet reissussa toista viikkoa pohjoisessa ja palailemassa pikkuhiljaa etelää kohti. Yövyimme Porsangerin vuonon maisemissa tunturikoivikon seassa teltassa. Heräsimme sunnuntaiaamuna nokka melkkes kuurassa, ja aamupuuron jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Ensin piti poiketa Laxelvin kylässä tankkaamassa auto löpöllä ja itsemme ehken jopa sumpilla. Matkalla kylälle läimäytin reteesti lompsani apukuskin paikalla istuvalle Mrs:lle, joka saisi ynnätä börsasta Norjan kruununi.
Fiilis oli poikkeuksellisesti orastavan rento ja iloinenkin. Hei, haetaankin ensin muutama paikallinen kätkö, ennen huoltikselle menoa! Ja niin tehtiin.
Eka löytyi helposti, mutta toinen oli harvinainen, kaupan sisätiloissa oleva kätkö, joten se jäi hakematta. Oli nääs sunnuntai.
Sitten vihellellen tankkaamaan. Mutta mittarikentällä alkoi nousta kuumia aaltoja ja painetta hydrauliikkaan: sitä lompakkoa ei löytynytkään ihan heti. Purimme tavarat ja melkein autonkin osiin. Ei saakeli: siinä lompsassa oli seurueemme ainut Visa ja paikallinen valuutta, ja ylipäätään käteinen. Ja tietenkin myös työnantajan AmEx, Kelan kultainen bonuskortti jne. On siis sunnuntai eikä maksuvalmiutta, ja matkaa Suomeen jonkin verran, löpöä pikku haiku tankissa. Äkkiä takaisin ainoaan paikkaan, missä oli noustu autosta (aivan hiljainen syrjätie). Tamppaamista maastossa ees taas, mutta ei lompsaa. Joku mopopoika oli siis sen jo noukkinut kyytiin. Mitä tehdä?
Takaisin siihen huoltiksen pihaan ja sisälle. Mutta eipä siitä kiekuvaäänisestä, murkkuikäisestä apupojasta paljon apua irronnut. Sen verran kuitenkin, että saatiin tietää poliisikin kylässä olevan, mutta tavoitettavissa vasta joskus alkuviikosta. Löydettiin kuitenkin nettiyhteys, josta saatiin yhteystiedot korttien kuolettamiseksi. Visa sujui hyvin, mutta AmEx:n palveleva numero yhdistyi johonkin Dubaihin, ja siinä sitten pätkivän yhteyden kanssa vastailin identifiointikysymyksiin. Onnistuihan sekin.
Mitäs sitten? No lyhyintä reittiä Suomeen, dieselin hajulla. Onneksi etelään päinhän on yhtä alamäkeä.
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Siis pisaralla pisimmälle. Ja päästiin kuin päästiinkin Karigasnimeen, jossa saatiin tankattua. Ja vedettyä kunnon rasvapommipizzat murheeseen. Jotenkin siinä mielen valtasi fatalismi, ja jatkettaisiin lomailua vaimon börsalla (siis lompsaa käytettäisiin maksamiseen, ei tienaamiseen). Maanantaina sitten yhteys poliisiin. Ja maanantaiaamuna soittelemaan Norjaan, mutta sehän se olikin lasten leikkiä. Varmaan toista miljardia puhelua (puh.nrot vääriä,eivät vstanneet) tai yleensä katkesivat yhdistettäessä), kunnes jostain FinnMarkin keskuspoliisista löytyi elävä ihminen. Ja pakko myöntää: ei ollut enää kaikki Pohjois-Norjan murteen vivahteet hallussa. Sain kuitenkin jätettyä jotenkin lompsan katoamisilmoituksen johonkin. Eipä ollut Suomen poliisistakaan juuri apua. Sama juttu: numerot muuttuneet ja lopulta puhelu yhdistyi kait Tallinnaan siirreettyyn puhelinvastaajaan (?). Ajattelin, että kalotissa poliiseilla olisi jotain yhteistyötä, kun jahtaavat ahmojen salakaatajia jne.
Jatkoimme kuitenkin lomaamme ja haimme edelleen muutaman kätkönkin. Mikäs kun vaimo maksaa. Ja juuri kun olin menossa Ivalon poliisille asioimaan; känny soi. Porsangerin politi-täti soitti ja kertoi lompsan löytyneen sisältöineen päivineen. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Eivät halunneet edes postituskuluja saati löytöpalkkiota. Kyllä on norjalaiset kunnon kansaa.
Ja lopulta lompakko oli kotikylän postissa, ennen kuin itse saavuimme kotiin. Että tällainen tapaus.
![Mr. Green :mrgreen:](./images/smilies/icon_mrgreen.gif)