Re: Jos kätköily olisi ammatti, saisin kenkää juuri nyt.
Lähetetty: Ke 03.09.2008 11:37
En ole samaa mieltä Tonnyn kanssa kaikesta, mutta sanoisin että joku totuuden siemen hänen kirjoituksessaan on. Tällä viittaan siis siihen ensimmäiseen, yhdeksän oluen katalysoimaan viestiin.
Nimittäin geokätköily on alkanut varmaankin hyvin pienen porukan keskuudessa, ja vaikkapa tuo porukka ei millään muotoa olisi homogeeninen niin pukeutumisen tai muuden arvojen suhteen, niin jonkinlaisen ennakkoasenteen se varmaankin synnyttää asiasta tietämättömille, kuten kaikki vähemmän tunnettu.
Onhan niin, että laskettelu oli aluksi 80-luvulla juppien laji kun se oli harvinaista ja sukset ja vaatteet kalliita. Nykyisin skimbaaminen on menettänyt eliittimaineensa ja siitä on tullut teppo tavallisten hupia.
Jos mietitään millainen ihminen on alkanut harrastaa geokätköilyä harrastuksen alkuhämärässä, on jokaisella lajin harrastajalla oltava kahdenlaista mielenkiintoa: 1) paikannuslaitteet ja 2) ulkoilu. Kun alkuaikojen gepsit olivat kalliita ja vaikeakäyttöisiä, niitä ei tavikset ehkä jaksaneet opetella käyttämään, vaan diplomi-insinöörit ja muut näppärät kaverit opettelivat homman aakkoset etunenässä. Ulkoilu taas asettaa tietynlaiset käytännölliset vaatimukset asustuksen suhteen, ja on selvää että Armanin puvussa ei metsään lähdetä. Näistä kahdesta yhdistämälllä sitten saa helposti stereotypian, jota Tonny niin provokatiivisesti toi esille. Tyypillisen kätköilijän huumorintajun puutteen ehkä voisi selittää siten, että hyvin syvällä harrastuksessa olevat omaavat ihan oman inside-huumorinsa, joka ei ulkopuoliselle avaudu, ja näin voi joistakin tuntua suoranaiselta huumorintajun puutteelta.
Nykyisin voidaan todeta, että kätköilijöitä on todella moneen junaan. Tämän on mahdollistanut lähinnä teknologia. Kun aikaisemmin piti osata käyttää monimutkaista laitetta ja syöttää koordinaatit hyvissä ajoin manuaalisesti näpytellen laitteeseen etukäteen, nykyisin riittää Nokian puhelin ja Trimble Geocache Navigator, joka löytää parilla klikkauksella lähimmät tradit. Tämän osaa apinakin, ja geokätköilyä kokeilevia "pinnallisia" harrastajia on ilmaantunut lisää pilvin pimein. Nykyisin mitään tyypillistä geokätköilijää ei vain ole olemassa. Se on hyväksyttävä tosiseikka. Ne ajat, kun homma oli pienen piirin pikkukivaa yhdessä, kaikki tunsivat toisensa ja vaihtotavaratkin olivat Jotain Ihan Muuta eivät ikinä palaa. Surullista mutta totta. Me nykyiset geokätköilijät olemme paljon velassa homman pioneereille, ja toivoisinkin että kun joku kauan sitten harrastuksen aloittanut avaa sanaisen arkkunsa me päiväperhoset hiljentyisimme hetkeksi kuuntelemaan mitä konkarilla on sanottavaa. Siitä voi vaikkka oppia jotain.
Nimittäin geokätköily on alkanut varmaankin hyvin pienen porukan keskuudessa, ja vaikkapa tuo porukka ei millään muotoa olisi homogeeninen niin pukeutumisen tai muuden arvojen suhteen, niin jonkinlaisen ennakkoasenteen se varmaankin synnyttää asiasta tietämättömille, kuten kaikki vähemmän tunnettu.
Onhan niin, että laskettelu oli aluksi 80-luvulla juppien laji kun se oli harvinaista ja sukset ja vaatteet kalliita. Nykyisin skimbaaminen on menettänyt eliittimaineensa ja siitä on tullut teppo tavallisten hupia.
Jos mietitään millainen ihminen on alkanut harrastaa geokätköilyä harrastuksen alkuhämärässä, on jokaisella lajin harrastajalla oltava kahdenlaista mielenkiintoa: 1) paikannuslaitteet ja 2) ulkoilu. Kun alkuaikojen gepsit olivat kalliita ja vaikeakäyttöisiä, niitä ei tavikset ehkä jaksaneet opetella käyttämään, vaan diplomi-insinöörit ja muut näppärät kaverit opettelivat homman aakkoset etunenässä. Ulkoilu taas asettaa tietynlaiset käytännölliset vaatimukset asustuksen suhteen, ja on selvää että Armanin puvussa ei metsään lähdetä. Näistä kahdesta yhdistämälllä sitten saa helposti stereotypian, jota Tonny niin provokatiivisesti toi esille. Tyypillisen kätköilijän huumorintajun puutteen ehkä voisi selittää siten, että hyvin syvällä harrastuksessa olevat omaavat ihan oman inside-huumorinsa, joka ei ulkopuoliselle avaudu, ja näin voi joistakin tuntua suoranaiselta huumorintajun puutteelta.
Nykyisin voidaan todeta, että kätköilijöitä on todella moneen junaan. Tämän on mahdollistanut lähinnä teknologia. Kun aikaisemmin piti osata käyttää monimutkaista laitetta ja syöttää koordinaatit hyvissä ajoin manuaalisesti näpytellen laitteeseen etukäteen, nykyisin riittää Nokian puhelin ja Trimble Geocache Navigator, joka löytää parilla klikkauksella lähimmät tradit. Tämän osaa apinakin, ja geokätköilyä kokeilevia "pinnallisia" harrastajia on ilmaantunut lisää pilvin pimein. Nykyisin mitään tyypillistä geokätköilijää ei vain ole olemassa. Se on hyväksyttävä tosiseikka. Ne ajat, kun homma oli pienen piirin pikkukivaa yhdessä, kaikki tunsivat toisensa ja vaihtotavaratkin olivat Jotain Ihan Muuta eivät ikinä palaa. Surullista mutta totta. Me nykyiset geokätköilijät olemme paljon velassa homman pioneereille, ja toivoisinkin että kun joku kauan sitten harrastuksen aloittanut avaa sanaisen arkkunsa me päiväperhoset hiljentyisimme hetkeksi kuuntelemaan mitä konkarilla on sanottavaa. Siitä voi vaikkka oppia jotain.