tässä oli jotain hauskaa, logista voi melkein aistia pimeän metsän ja kellonajan...
onneksi pyörät löytyivät seuraavana päivänä
"Aargh!" klo 1.30:
Tästä alkaa Rumpu-Alin ja Turhakkeen tarina joka ei sovellu pienille lapsille.
Huomasin kätkön n. 35 minuuttia myöhässä. Enkä omista UV-valoa. Fuck. Soitto Turhakkeelle, hän onkin jo metsässä. Vauhdilla paikalle ja metsään. Loppunaatit olivat kasassa pian, ja etenimme hiljakseen pimeässä metsässä. Kun pääsimme suunnilleen kohdalle, Turhakkeen akku loppui. Minun gepsini heitteli laajaa 50 metrin ympyrää ja me puuskutimme eteenpäin. Ja 2,5 tunnin päästä vihdoin luovutimme, tuskastuneena ja ärsyyntyneenä koko kätköilyyn. Tuli siinä yön aikana jopa herätettyä Pecsukin tiedustellessa Rytökärpän numeroa. Viimeisillä voimillamme umpijäässä selvitämme tiemme takaisin Kappelimäentielle, ja sitten... Tyrmistys järkytys ahdistus. Missä meidän pyörät on??
Älkää menkö Ristinummelle pimeällä. Niin mulle sanottiin kotona ja enpäs tällä kertaa totellut Tämän siitä saa, sinne menivät Turhakkeen upouusi ja minun hiukan vanhempi pyörä.
Päivän saldona monen tunnin päämäärätön harhailu metsässä sekä kaksi varastettua pyörää. Tässä on todellinen didn't find.