Geocache.fi

Meidän perheeseen etsittiin yhteistä ulkoilumuotoa tuossa parivuotta sitten, lapset eivät innostuneet äidin hiihtotarjouksesta, mutta hiihtosuunnistukseen he (sitten alun jälkeen) innostuivat. Niinpä ostimme urheiluopistolta kartan, johon oli merkattu Ounasvaaran aluella olevia hiihtosuunnistusreittejä. Kiersimme ne parissa päivässä, tämän jälkeen jäimme miettimään, miten tätä suunnistusta voisi enemmänkin harrastaa...

No, perheille tarjolla olevat suunnistuskurssit olivat tulossa vasta lähempänä syksyä, ja hiukan aloimme epäillä harrastusmahdollisuuksia tiettyyn aikaan, kun kaikilla perheessä on niitä omiakin menoja. No, sitten aloin vain iltana katselemaan mitä muuta sitä voisi etsiä? Löytämisen ilo, oli se mitä me haimme. No, illalla alkoi löytyä erinäisiä juttuja, ja siinä mukana oli tämä kätköily, ja kas kummaa kaupungin alueellahan on runsaasti kätköjä...

Aamulla heti kun kehtasin lomalaiset sängyistään repiä, suuntasimme kätköille, ja kaikki rovaniemen lähialueelta haimme lasten kanssa näitä purkkeja, hullun kiilto silmissä.. Siinä vaiheessa mieskin alkoi hiukan kiinnostua, että mikäs täällä on menossa, kun kotona käydään vaan kääntymässä, ja autovanhus on menossa jos jossakin... Muutamalle haastavalle kätkölle hän tuli töiden jälkeen avuksi etsimään, ja ei aikaakaan, kun hänkin oli koukussa. Purkit kuuluvat meidän perheen arkeen, niitä piilotetaan, huolletaan ja etsitään. Pieninkin sanoo, kun autolla ajetaan, jonkin tietyn kohdan ohi, että hei hei kätkö...

Hieman huvittuneina kyselyitä on tullut esim. opettajilta ja muilta vanhemmilta kun lapset toteavat että meillä harrastetaan kätköilyä. Lapset eivät kätköistä puhu, se on ollut selvää alusta lähtien, nehän ovat niitä salaisuusksia. Olemme sitten iskän kanssa selittäneet mistä on kyse, ja yrittäneet löytää vastauksia ihmetyksiin, että mitä sitten kun te olette sen purkin löytäneet? Mikä se juju on? Kuka nyt jaksaa koko kesää jotain purkkeja metsästää, ja sen mukaan ajoreittejään suunnitella? Voi kumpa tietäisivät FTF-metsästyksestä, siitä niillä varmaankin riittäisi päivittelemistä pitkäksi aikaa

Tai sitten meidän 70:sen ukin purkki verstaasta, ja hänen innostaan hakea purkkeja meidän mukana missä milloinkin yhdessä liikumme. Viime kesänä olimme Ivalossa, ja Saariselällä ja siellä Ukki oli etunenässä kierämässä näitä vanhoja kullankaivuu alueita. Ja nytkin olemme starttaamassa Auttikönkäälle kiertämään sen alueen kätköt...

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: Offipalstalta.

Omaa tyhmyyttäni. Joka päivä olen katunut että tämän aloitin. Tämä on täyttä tuskaa...

Oikeesti välineet oli jo hankittu ja ne oli turhan panttina sen aikaa kun en kalasta, vaella popeliköissä tai pyöräile ympäri pitäjiä. Tosin vähän täytyi päivittää gepsiä, mutta sehän voittaa kenellä on eniten leluja. Hämärästi olin jostain kuullut tästä harrastuksesta ja kuukkeli kyllä kertoo kaiken mitä haluaa tietää ja sitten vain rekkaukset jne jne... Hyvin on tämäkin sopinut entisiin harrastuksien kylkeen, nyt tulee pyöräiltyä ja ryömittyä pöpeliköissä vähän enemmän kuin ennen. Ja oikeasti tämähän on aika kivaa, joskus.

Partio-lehdestä luin lodjausjuttua jossa sivuttiin tätä geokätköilyä.

Varmaankin aika tavallinen - vaiko ei? - keski-ikäisen miehen, henkisen pojan, aloitus. Oma poika pyysi käymään katsomassa jotain h..n purkkeja, what? No, sinne mentiin ja nyt on poika jo jäänyt löydöissä selvästi alakynteen ja iskä jäänyt pahasti koukkuun. Nyt meinaan jäädä koukkuun myös toiseen 'kätkö'harrastukseen, kts. http://www.aarremaanalla.com.

Tuli vahingossa löydettyä purkki metsästä. Tiesin kyllä etä alueella sijaitsee "se joku kätköjuttu jossain", mutta ei mitään käsitystä miten koko homma käytännössä toimii. Siitä se sitten kai lähtee rullaamaan.

Tuli hankittua Garmin lähinnä veneilykäyttöön, mutta onneksi tavallisen veneilyyn tarkoitetun plotterin sijasta mukana raahattava malli (76CSx) jotta olisi käyttökelpoinen myös maastossa liikuttaessa. Siinä sitten laitteeseen tutustuessa tuli törmättyä johonkin kätköilysivustoon ulkomailla - hetken päästä löytyi toki PekkaR:nkin sivut ja niin harrastus sai alkunsa ja eka kätkö löytyi 17.3.2007. Kätköily pysyi jotenkin kontrollissa (vrt. yksi saunakalja) kunnes sh1 aloitti kätköilyn 2008 ja kontrollini kätköilyyn heikkeni..

En harrasta tipattomia tammikuita, mutta tänä keväänä olen kyennyt pitämään -kätköttömän kaksiviikkoisen- , selvyyden vuoksi mainittakoon, että en ollut sairaana sängyssä enkä pakkolaitoksessa hoidettavana ko. ajanjaksona. Sen kyllä sanon, että vieroitusoireet olivat aikamoiset.. ei heikkohermoisille !

Kuluttajakäyttöön suunnatut navigaattorit kiinnostivat heti kun niitä alkoi ilmestyä markkinoille ja aikanaan hintojen muututtua kohtuullisemmaksi hankin semmoisen lähinnä paikkojen löytämiseen retkillämme, jotka tuolloin olivat moninaiset.

Samaan aikaan törmäsin siellä täällä kätköistä kertoviin juttuihin ja kiinnostuin heti.

Sitten työpaikalla puhkesi epidemia, joka eteni nopeammin kuin pupujen lisääntyminen ja se oli menoa sitten varsinkin, kun lähin kätkö oli työmaan oven edessä

Jos harrastukseen yhdistyvät jonkinlainen pakko olla edes vähän ulkona, jännät vimpaimet ja tarve notkua ylettömästi netissä, niin eihän sitä voi kuin kiinnostua.

hylie kirjoitti:Sitten työpaikalla puhkesi epidemia, joka eteni nopeammin kuin pupujen lisääntyminen ja se oli menoa sitten varsinkin, kun lähin kätkö oli työmaan oven edessä

Olen kyseisen epidemian uhri. Lääkettä ei ole vieläkään löytynyt.

Terveisiä Taampereelle!

toivovat muut uhrit

Joskus 2007 syksyllä tuli ostettua gepsi metsästyskäyttöön ja siitä sitte löyty tommonen kätköilyvalikko... En muista lukeneeni mitään juttuja ko. aiheesta ennen, mutta kävin sitte gc.comin sivulla ja googlettelin aiheesta. No, täälläpäin kätköjä on ollu siihen aikaan vain kymmenkunta kappaletta reilun 30km:n säteellä, joten alkuun ei hirveesti innostanu, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee? On noita kätköjä nyt tullu uusia ja itekkin moiseen syyllistyny, mutta vielä näille kulmille mahtuu lisää, ja reilusti. Jotensakuinkin koukussa oon, vaikka perheteknisistä syistä kätköily ei oo niitä kaikkien helpoimpia harrastuksia

Radiosta kuulin joskus ja siitä n. vuosi noyboy kertoi innostuneensa harrastuksesta. Sen kanssa kävin aluksi purkeilla kun ei ollu omaa gps:sää. Mut oikeestihan löysin sen Xvira nygn, niinkun kaikki muutkin. Turha mitään muuta yrittääkään sepitellä.

Itse luin ekan jutun jostain Pirkka-Yhteishyvä- tms. bonuslehdestä varmaan jo pari vuotta sitten, ja sen jälkeen kovasti äiti-hiskosen kanssa oli ollut puhetta että tarttis kokeilla joskus. Kävin selaamassa kerran pari itse molempia sivustoja mutta en tullut maallikkona hullua hurskaammaksi. Pyhäinpäivänä 2008 sitten törmäsin vanhaan tuttuuni (tintta3), joka kertoi löytäneensä Elämän tarkoituksen. Noin suurinpiirtein. Hehkutukset kuunneltuani rekisteröidyin seuraavana päivänä gc.comiin, näin että eka purkki olisi noin 100 metriä kotiovelta. Gepsittömänä valjastin omat ja naapurien mukulat hommiin, näytin etsintäalueen ja käskin kääntämään kaikki kivet. Vitamiinipurkki xvira nyyn löytyi, ja paluuta ei enää ollut.

Luin pahaa aavistamattomana Kotivinkkiä sohvalla ja lehdessä oli juttu kätköilystä. Olin kuullut aiheesta joskus aikaisemmin, mutta nyt satuin kertomaan asiasta miehelle. Tämä kiinnostui asiasta ja seuraavaksi katsottiin netistä olisiko Helsingissä yhtään kätköä. Hämmästys oli suuri, kun purkkeja näkyi olevan muutaman sadan metrin päästä kotoa. Seuraavana päivänä pyöräiltiin kartan kanssa 4 tuntia pakkasessa ja löydettiin kaksi purkkia. Gps hankittiin viikon päästä vain ja ainoastaan purkkien tarkempaa paikallistamista varten. No on siitä retkeillessäkin hyötyä, mutta ilman kätköilyä meillä ei kyllä gepsiä olisi. Tämä on kyllä aivan loistava harrastus: saa olla ulkona, tulee harrastettua liikuntaa, löytää uusia paikkoja, hienosti toteutetut kätköt ihastuttavat, saa leikkiä karttojen kanssa ja suunnitella kätköilyreittejä...

Olen aikaisemmin harrastanut arkeologiaa useamman vuoden. Se on samanlaista vihjeiden perässä luonnossa kulkemista. Löytöjä kuitenkin tulee siinä harvakseltaan.
Jostain lehdestä tästä luin ja kun auto-GPS tuli taloon innostuin etsimään tietoa netistä. No eihän se homma toiminut, kun rouva neuvoi aina väärään suuntaan. Kartat olivat oiva apu parinkymmenen ensimmäisen kätkön löytämiseen. Sitten alkoi multikätkojen mahdottomuus jurppimaan ja oma GPS oli ajankohtainen. Se oli tän flikan menoa.
Olen onnistunut koukuttamaan itseni/innostumaan/flow up - mitä hyvänsä. Minulla on hauskaa ja samaa toivon muillekin!

Paikallisen partiolippukunnan lehdestä tuli kuultua tästä harrastuksesta. Kipinän aloitukseen sain kuitenkin Suomen Ladun esitelmästä.

Ostin Carmin Colorado 300 GPS laitteen ihan toista tarkoitusta varten (metsästys) ja katsoin että laitteen valikossa lukee geokätköily. Ja ihmettelemään, että mitäs se tämä on. Asia selvisi äkkiä netistä ja siihen jäin sitten koukkuun. Uuden harrastuksen myötä olen nähnyt monta upeaa paikkaa joihin en olisi mennyt muuten enkä tiennyt niiden olemassaolosta.

jarkorho kirjoitti:Uuden harrastuksen myötä olen nähnyt monta upeaa paikkaa joihin en olisi mennyt muuten enkä tiennyt niiden olemassaolosta.

Samaa mieltä!

Toistuvien lehtijuttujen avulla totuin ajatukseen siitä että tuossa saattaisi olla jotain ideaakin. Ensimmäinen reaktioni ensimmäisen lehtijutun nähdessäni oli että onpa nyt sitten pitänyt väkisin keksiä gps-laitteillekin jotain käyttöä kun tuollainen harrastus on keksitty Kun päädyin töihin, joissa voi "joutua" myymään gps-laitteita eikä aiheen piiristä saatu minkäänlaista koulutusta, piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hankkia oma laite, jolla sitten ryhdyin kätköjä etsimään. Harrastuksen kiinnostavuudessa iso juttu oli kun näin geocaching.com-sivuilta miten paljon ihan lähistölläkin, tutuissa paikoissa on kätköjä.

Löysin tämän jutskan Netmissionin sivuilta, kapsukka avasi siellä ko. aiheen, kiitos hänelle siitä, tää on kiva juttu...

Itse olen lukenut aiheesta milloin mistäkin, mutta vasta siinä vaiheessa kun toinen osapuoli otti asian esille juttu lähti luistamaan. Naviin päivityksiä hakiessa tuli kätköily esille ja eipä mennyt aikaakaan kun olimme jos metsässä rymyämässä.

Hakeminen on hieman satunnaista työvuorojen takia, mutta kuitenkin suhteelisen säännöllistä. Lisää on kuitenkin aina pakko saada, joten koukussa ollaan. Mikäpä siinä luonossa liikkuessa ja ulkoilmasta nauttiessa, satoi tai paistoi.