Geocache.fi

Meidän nimimerkki pitää sisällään koko perheen. Iskä 46v., Reetta 12v.,Jere10v. ja minä 47v. Korvis on lyhenne nimiväännöksestä Korva Viskinen. Koska olen lähes umpikuuro ilman kuulolaitteita, korvat ovat aina ikäänkuin"viskissä" ja tietysti tykkään myös korvakoruista

Tuo "Pii" tulee kiinnostuksestani kaikkiin elektronisiin vimpaimiin (piistä tehdään mikropiirejä) ja Sami on yllättäen etunimeni Tämän nimimerkin keksin jo joskus 80-luvulla, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan missään ennen tätä.

Yksinkertaisen tylsästi vapaa eikä välttämättä täysin oikea (vaan väliäkö sillä sitten) "englanninnos" omasta varsin harvinaisesta sukunimestä.

Oma nimimerkki tuli hieman hätäisesti valittua.
Oman tyttäreni lempinimi tuli mieleen ja jotenkin sopi hienosti kätköilyyn.

Joskus vuonna 2006 oli MikroBitissä juttua kätköilystä ja ajattelin katsella että montako kätköä löytyy kotiseudulta. No sitten piti keksiä pikaisesti jokin nimimerkki ja silloisesta autosta tuo tuli napattua . Olisihan tuo voinut olla parempikin mutta sillä mennään . varsinaisen kätköilyn aloitin 22.7.07

Halusin kätköilynickin liittyvän jollain lailla luontoon ja lempieläimeni on jo jonkin aikaa ollut varis. Varis oli kuitenkin jo varattu, joten vaihtoehdoksi jäi sen tieteellinen nimi, Corvus cornix. Yksi kiva vaihtoehto olisi ollut myös tuttavallinen Vaakku

Corvus cornix

Oma nimimerkkini tuli nimestäni ja ammatistani. Sukunimeni on viroa ja tarkoittaa sudenkorentoa, siitä siis Dragonfly. Vet taas ameriikkaa ja tarkoittaa eläinlääkäriä. Ja kuulostaahan se hieman nuijaltaa olla sudenkorentoeläinlääkäri. Turhan vakavasti en siis tätäkään harrastusta aio ottaa.

Noniin... Mitenköhän se oikeastaan menikään... Joskus vielä nuorempana piti keksiä irkkiin nimimerkki, joka olisi suurella todennäköisyydellä vapaana vielä seuraavallakin viikolla. Muutamista vaihtoehdoista tämä Giliad tuntui olevan useimmiten käytettävissä. Nimimerkin synnystä tai taustoista ei ole jäänyt muistikuvia. Ajan mittaan tästä on kuitenkin muotoutunut minulle jonkinlainen verkkomaailman alter ego. Käytän nimimerkkiä miltei kaikissa rekisteröitymisissä ja oma domainkin on tällä nimellä (giliad.fi).

Onneksi kukaan ei ole ikinä kutsunut minua Giliadiksi todellisessa maailmassa

Liityessäni aikoinaan erääseen kalastus aiheiseen foorumiin otin rakkaimman kalapaikkani nimen käyttäjätunnuksekseni. sen jälkeen se on ollut niccinäni mussakin foorumessa

Wanha Karila on eräs autiomökki metsässä lähellä rva.n kotipaikkaa.. Maaginen paikka ja siellä pääsi käymään lapsena harvoin isän mukana sienestys- tai marjastusreissuilla. Tunnelma mökillä oli jännittävä, ja maasto sinne matkatessa kallioinen ja mäkinen. Hra puolestaan on tutustunut paikkaan myöhemmin metsästysreissuillaan..
Nimimerkki tulee siis lapsuuden muistoista, metsäreissuista, jollaisia kätköilyreissutkin monesti ovat..

Toisen harrastuksen parissa piti keksiä nimimerkki keskustelupalstalle ja otin suoraan harrastukseen liittyvän välineen nimen
Siitä suoraan otin tänne käyttöön saman, ettei huonomuistisena tarvitse miettiä, mitä milloinkin on käyttänyt... Numerot lisättynä, kun ei oikein muuta keksinyt ja monella näyttää se merkkaavan jotain

Nimimerkki Ringlabro liittyy meidän asuinpaikkaan. "Kylän" nimi missä asumme on Ringlabro, se on helppo muistaa ja on hyvin rakas paikka meille . Samaniminen paikka ei löydy mistään muualta.

Aloittaessani kätköilyn tuossa muutama viikko sitten oli uutisissa juttua nisäkkäiden uusista nimistä.
Maamyyrästä tuli Kontiainen (kuten minustakin)...
Se on myös 9-kuisen kuopuspoikamme lempinimi.

Kummitytölläni oli joskus kissa, jonka nimi oli Karamellielli, en tiedä oliko tyttö napannut sen jostain lastenohjelmasta (kuulostaa ihan Tohtori Sykeröltä?) vai keksinyt itse. Minä adoptoin nimen ennakkoluulottomasti, kun kissa kuoli ja olen käyttänyt sitä monissa muissakin yhteyksissä nikkinä. Ei kannata keksiä liikaa nikkejä, ettei tule identiteettiongelmia. Karamellielli sopii hyvin tällaiselle herkkupepulle. En kyllä väitä, että takalistoni olisi mitenkään erikoisen hottis...

karamellielli kirjoitti:Karamellielli sopii hyvin tällaiselle herkkupepulle. En kyllä väitä, että takalistoni olisi mitenkään erikoisen hottis...

Ja kuka vielä väittää että kätköily on vain 1) miesten ja 2) nörttien harrastus. Yllä näemme loistavan esimerkin siitä, että myös naiselliseksi itsensä kokevat kauniimman sukupuolen edustajat voivat harrastaa kätköilyä!

Nimimerkki ranskikset syntyi rekisteröityessäni sivustolle, jossa erään eurooppalaisen kehonsiirtimen omistajat keskustelevat kulkineistaan ja niiden ominaisuuksista. Tätä samaa nimimerkkiä on tullut sitten käytettyä jatkossakin Tuo nimimerkin syntyyn läheisesti liittyvä kulkine on edelleen aktiivisessa kätköily käytössä ja kulkee tunnisteella TB2AN12

Tuota.. joo. Eräässä Sleeppareiden biisissä lauletaan että "mä olen suonikahju" ja jostakin syystä kavereiden kesken aloimme käyttää "kahju" -sanaa kahjon sijasta. Siis : jätkähän on ihan kahju! Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin aloin kutsua nuorempaa pojistamme (8v) kahjuksi kun jätkä oli kova kiipeilemään joka paikkaan, esimerkiksi 20 metriseen kuuseen. Se nyt vaan juolahti mieleen rekisteröityessä.
Kätköilyä nimimerkin takana harrastaa itseni lisäksi vanhempi poika (12v) ja mahdollisuuksien mukaan myös hallituksen puheenjohtaja tyttäremme (10kk) kanssa. Kahjumpi pojista ei niin ole koko asiasta kiinnostunut, ainakaan vielä, vaikka pari kertaa mukana on ollutkin.

Pikkulahti. En oikeastaan muista miten tähän on päädytty, mutta olen käyttänyt nimimerkkiä useasti. Etuosa "Pikku" tulee pituudestani. Ei en ole lyhyt vaan lähemmäs kaksimetrinen, joten kuulen useasti nimityksiä "Pätkä" tai "Tappi". Loppuosa "lahti" tulee sukunimestäni.

Olen ollut ahkera ja erillaisin intensiteetti vaihein 30 vuotta tekemisissä lintujen kanssa. Nykyisin vanhempana harrastus on vahventunut tiettyihin lajeihin, myös erillaisiin tutkimus suuntauksiin ja rengastamiseen. Olen paikallisen lintuyhdistyksen ja birdlife Suomen jäsen, kuulun myös Bongariliittoon. Pinna jahti on jäähtynyt ja harvinaisuuksia bongaan vain lähialueilta ja paikallisesti. Vuodareita kuitenkin kerään ja eliksiä, lopun elämääni kuten nimimerkkinikin antaa ymmärtää.

Kaverini Pohjois-Ruotsista oli uuden poikaystävänsä kanssa viettämässä juhannusta -07 meillä täällä Tyysterissä joka on pienen pieni kylä Porvoon ulkopuolella. Kaverini poikaystävä tutustutti meidät kätköilyyn ja heti piti itse kirjautua kyseisille sivustoille että pääsee heti seuraavana päivänä kahdestaan pusikkoihin rymyämään. Kone päälle, netti auki, oikeat sivut esiin ja ööööö... nikki... öööö. Siitä sitten huutelemaan apuva kaikille, mitä keksitään Umpiruotsalainen kundi heitti ilmaan todella hauskalla murteella - "tyysteri maaffia". No, sehän kuulosti hyvältä kun muutakaan ei siihen hätään keksitty. Eipä ainakaan ole tullut toista samantyyppistä nikkiä vastaan missään

Uusioperheeseemme kuuluu Satu (- mulla muuten nimpparit tänään ), mieheni Marko, lapseni Emilia (Emmi) 9v ja Elias 6v sekä Markon tyttö Inga 9v. Lastemme taidetta voi ihailla kätköllämme "Kimppakyyti" jonka lähistöllä asumme, ja onkin aina kiva arvella ohi mentäessä että onko tuo ja tuo auto hakemassa kätköämme? Monesti kätköilijöitä olemme nähneet, mutta ei olla kehdattu pysähtyä...