Kaukokätköjen huolto
Lähetetty: Su 25.08.2013 18:58
Ajattelinpa nostaa tällaisenkin aiheen keskusteluun, kun tuli itselle ajankohtaiseksi.
Tarkastajat ovat ilmeisesti nykyään aktivoituneet ns. lomakätköjen tekemisen tarkkailuun, eli siis kätköjen, jotka ovat kaukana tekijän vakituisesta asuinpaikasta. Syynä tähän on mikäs muukaan kuin pelko niiden huoltamisen laiminlyönneistä ja suuren sammakon paimennus kyseisestä asiasta. Aivan ymmärrettävää ja jopa kannatettavaa siis.
Mutta asiassa on se mitalin kääntöpuoli, joka hankaloittaa vastuullisenkin kätköntekijän elämää ja harrastuksen leviämistä harvaan asutuille seuduille. Jos alueelta ei saa huoltoavuksi värvättyä kätköilijöitä (joko koska ei tiedä mistä heitä löytyisi tai koska he eivät syystä tai toisesta kyseisenlaisen kätkön huoltoon kykene), niin tie on nykytulkinnoilla pystyssä. Kätkö jää tarkastajilta hyväksymättä, tekijältä tekemättä, paikka esittelemättä ja muilta kätköilijöiltä tutustumatta.
Lisäksi olisi kiva kuulla tarkastajilta näin julkisesti, että mikä on se etäisyys tai aikaväli, joka on hyväksyttävä potentiaalisen huoltotarpeen täyttämisessä?
Itseltä kysyttiin kätkön Olkiluoto Nuclear Island julkaisun yhteydessä huoltomahdollisuuksista, kun kätkö oli sadan kilometrin päässä kotoa. Selitys paikkakunnalla muutenkin epäsäännöllisesti käymisestä riitti, ja kätkö julkaistiin ilman huoltoapua. Nyt tähtäimessä olisi tehdä pohjois-Lappiin kätkö, mutta se ei onnistu ilman paikallista huoltoapua, vaikka paikka ei todellakaan ole missään tien varressa, vaan vaatii jonkinmoista fyysistä ponnistusta ja ajan uhraamista purkin ympäristöön pääsemiseksi. Edellisellä luonnehdinnalla lähinnä ajan takaa sitä, että kaikki ohiajavat kätköilijät eivät pysähdy kätköllä ohiajaessaan ja täytä lokia hetkessä, vaan kyseessä on jonkin sortin erämaakätkö, jolla ei jästimisvaaraakaan luulisi olevan.
Oikeastaan kysymykseni kulminoituu näihin erämaakätköihin. Jos kätkö on päivänmatkan päässä tai kauempana lähimmästä tiestä tai asutuksesta, niin miten kukaan voi kuvitella, että kyseinen kätkö ikinä täyttäisi nykyiset tiukat huoltovaatimukset? Onko erämaakätköjen tekemisen aika ohi?
Tästä oli puhetta erään kätköilijänimimerkin kanssa, jolta kysyin apua ko. suunnitelmani huoltoon. Hänellä oli sama huolenaihe: Tuntuu, että tarkastajat ovat vetäneet rimaa nyt viime aikoina niin korkealle, ettei se enää mahdollista Lapin tiettömien erämaiden kätköttämistä, ainakaan ilman hurjaa kädenvääntämistä ja selittelyrumbaa.
Luonnollisesti kun puhun kätköttämisestä, niin en tarkoita "salaattipurkki kiven alle tunturin huipulle"-tyylisiä kätköjä, vaan huolellisesti ja hyvistä materiaaleista tehtyjä kätköjä, joiden voisi noin maalaisjärjellä ja muutaman vuoden kätköilykokemuksella kuvitella kestävän haastavat sääolot vuosikausia ilman huoltoa.
Tästä oikeastaan lisäkysymys tarkastajille: Olisiko jatkossa mahdollista kompensoida kätkön käytännön toteutuksella juurikin esimerkiksi materiaalivalintojen suhteen tuota pitkää huoltomatkaa? Nykyäänhän sillä ei liene mitään merkitystä, kuten ei piilottajan muiden kätköjen huoltohistoriallakaan.
Ja lopuksi:
Tämän keskustelun aiheena ei ole kätköntarkastajien arvostelu, vaan kaukokätköjen huoltosääntöjen selventäminen ja kenties järkeistäminen niissä rajoissa, kuin se Groundspeakin ohjenuorien sisällä on suinkin mahdollista. Pidetään siis keskustelu sivistyneenä, niin Haksu toivottavasti ei siirrä tätä "Sodat"-osioon.
Tarkastajat ovat ilmeisesti nykyään aktivoituneet ns. lomakätköjen tekemisen tarkkailuun, eli siis kätköjen, jotka ovat kaukana tekijän vakituisesta asuinpaikasta. Syynä tähän on mikäs muukaan kuin pelko niiden huoltamisen laiminlyönneistä ja suuren sammakon paimennus kyseisestä asiasta. Aivan ymmärrettävää ja jopa kannatettavaa siis.
Mutta asiassa on se mitalin kääntöpuoli, joka hankaloittaa vastuullisenkin kätköntekijän elämää ja harrastuksen leviämistä harvaan asutuille seuduille. Jos alueelta ei saa huoltoavuksi värvättyä kätköilijöitä (joko koska ei tiedä mistä heitä löytyisi tai koska he eivät syystä tai toisesta kyseisenlaisen kätkön huoltoon kykene), niin tie on nykytulkinnoilla pystyssä. Kätkö jää tarkastajilta hyväksymättä, tekijältä tekemättä, paikka esittelemättä ja muilta kätköilijöiltä tutustumatta.
Lisäksi olisi kiva kuulla tarkastajilta näin julkisesti, että mikä on se etäisyys tai aikaväli, joka on hyväksyttävä potentiaalisen huoltotarpeen täyttämisessä?
Itseltä kysyttiin kätkön Olkiluoto Nuclear Island julkaisun yhteydessä huoltomahdollisuuksista, kun kätkö oli sadan kilometrin päässä kotoa. Selitys paikkakunnalla muutenkin epäsäännöllisesti käymisestä riitti, ja kätkö julkaistiin ilman huoltoapua. Nyt tähtäimessä olisi tehdä pohjois-Lappiin kätkö, mutta se ei onnistu ilman paikallista huoltoapua, vaikka paikka ei todellakaan ole missään tien varressa, vaan vaatii jonkinmoista fyysistä ponnistusta ja ajan uhraamista purkin ympäristöön pääsemiseksi. Edellisellä luonnehdinnalla lähinnä ajan takaa sitä, että kaikki ohiajavat kätköilijät eivät pysähdy kätköllä ohiajaessaan ja täytä lokia hetkessä, vaan kyseessä on jonkin sortin erämaakätkö, jolla ei jästimisvaaraakaan luulisi olevan.
Oikeastaan kysymykseni kulminoituu näihin erämaakätköihin. Jos kätkö on päivänmatkan päässä tai kauempana lähimmästä tiestä tai asutuksesta, niin miten kukaan voi kuvitella, että kyseinen kätkö ikinä täyttäisi nykyiset tiukat huoltovaatimukset? Onko erämaakätköjen tekemisen aika ohi?
Tästä oli puhetta erään kätköilijänimimerkin kanssa, jolta kysyin apua ko. suunnitelmani huoltoon. Hänellä oli sama huolenaihe: Tuntuu, että tarkastajat ovat vetäneet rimaa nyt viime aikoina niin korkealle, ettei se enää mahdollista Lapin tiettömien erämaiden kätköttämistä, ainakaan ilman hurjaa kädenvääntämistä ja selittelyrumbaa.
Luonnollisesti kun puhun kätköttämisestä, niin en tarkoita "salaattipurkki kiven alle tunturin huipulle"-tyylisiä kätköjä, vaan huolellisesti ja hyvistä materiaaleista tehtyjä kätköjä, joiden voisi noin maalaisjärjellä ja muutaman vuoden kätköilykokemuksella kuvitella kestävän haastavat sääolot vuosikausia ilman huoltoa.
Tästä oikeastaan lisäkysymys tarkastajille: Olisiko jatkossa mahdollista kompensoida kätkön käytännön toteutuksella juurikin esimerkiksi materiaalivalintojen suhteen tuota pitkää huoltomatkaa? Nykyäänhän sillä ei liene mitään merkitystä, kuten ei piilottajan muiden kätköjen huoltohistoriallakaan.
Ja lopuksi:
Tämän keskustelun aiheena ei ole kätköntarkastajien arvostelu, vaan kaukokätköjen huoltosääntöjen selventäminen ja kenties järkeistäminen niissä rajoissa, kuin se Groundspeakin ohjenuorien sisällä on suinkin mahdollista. Pidetään siis keskustelu sivistyneenä, niin Haksu toivottavasti ei siirrä tätä "Sodat"-osioon.
