Geocache.fi

Suunnistusliiton uusi toimitusjohtaja Mika Kulmala ruotii GPS-paikannusta artikkelissa GPS rapauttaa kansalaisten suunnistustaitoja. (DigiToday 10.7.2008)

Niin se vaan on! Tekniikka etenee ja kehittyy , elämä jatkuu ja muuttuu. kuinka moni enää menee hevosella tai on edes ratsastanut?
Mutta olen samaa mieltä Kulmalan kanssa että suunnistuksen perusteet pitäisi silti osata. Kysytään nyt kuitenkin - vaikka ei sitä tunnustaisikaan -
Kuinka moni osaa suunnistaa perinteisesti (kartta, kompassi)?
Itse tunnustan että en ole niitä käyttänyt vuosiin ja en ole varma osaisinko enää käytännössä, pitääkin mennä testaamaan!

Teoriassa osaan, käytännössä eksyn ihan mihin vain. Minulle GPS on antanut uskallusta lähteä uusiin paikkoihin.

Aikoinani olen harrastanut suunnistusta harrastusmielessä.Oli kaikki pelit ja vehkeet oikeaoppisia asusteita myöden.Suunnistuskarttoja on vieläkin jossain laatikon pohjalla iso läjä.RUK:n suunnistuskilpailussa taisin olla jossain sijalla 70 yli 700:n joukossa.Vänskäksi ylentämistilaisuudessa Panssariprikaatissa sain jopa kompassin palkinnoksi suunnittelemistani radoista.Sen jälkeen kompassia on tullut käytettyä Lapin vaelluksilla.Ja niistä on aikaa 20 vuotta.HEH, jos joku nyt löisi kartan ja kompassin kouraan ja tehtävä olisi ottaa suunta pisteestä A pisteeseen B niin voisi mennä sormi suuhun Niin ne asiat tuppaa unohtumaan ajansaatossa kun ei harjoittele

Perinteinen suunnistustaito ei ole ruostunut. Parikymmentä vuotta tuli kuljettua Lapin selkosilla, joten tuo taito on selkäytimessä. Viimeksi mittautin suunnistustaitoni taitoni EräMelonta SM-kisoissa. Ja vaikka kokemusta on vaikka muille jakaa, niin täytyy myöntää että suunnistamisen sivutuotteena olen oppinut myös eksymisen jalon taidon.

Erämaahan en kelpuuta GPS:ää kuin rinkan pohjalle. Minulle GPS on puhtaasti kätköilyn apuväline (ja nopeusmittari), navigaattori saa huolehtia opastuksesta. Tästäkö johtuu se että eniten olen tykännyt geolodjuista?

Onhan se totta, että gepsi syö suunnistustaitoa - ja halukkuutta oppia moista. No, viimeistään armeijassa nämä miehenalut oppivat suunnistuksen jalon taidon..

Eilen katselin karttaa viimeksi, Martimoaavalla käydessä. Kyllä suunnistustaito vielä jollain tavalla on hanskassa. Kompassi tällä hetkellä puuttuu, mutta jos vaellukselle tulisi lähdettyä niin varmasti ottaisin kartan ja kompassin mukaan. Kepsin ottaisin myös mukaan, teknisenä laitteena kuitenkin hajoamisen vaara on kuitenkin olemassa joten vanhat konstit on myös osattava.

-Aapeli- kirjoitti:Perinteinen suunnistustaito ei ole ruostunut. Parikymmentä vuotta tuli kuljettua Lapin selkosilla, joten tuo taito on selkäytimessä. Viimeksi mittautin suunnistustaitoni taitoni EräMelonta SM-kisoissa.

Suunnistustaito on kyllä säilynyt. Se oli pakko omaksua aikoinaan kun Lapin vaellukset 1970 aloitin. ERÄ-SM kisat -74 -78, ja halu pärjätä niissä, pakotti vielä hiukan asiaan lisääkin panostamaan.

Tässä harrastuksessa käytän noita vanhoja taitoja kätkön lähelle pääsemisessä (~20-100m), ja sitten Nokia 95 + Geocache Navigator by Trimble käyntiin ainakin sen takia että saa tehtyä loggauspohjan GC.Com:in sivuille (tarvitaan sitä toki usein etsimiseenkin ja lokien katseluun ja purkin koon selvittelyyn ja ...)

Täh
Ettei osaa suunnistaa! Jos osaa gepsin käytön niin kyllä kompassiakin oppii helposti käyttämään, siinähän on paljon vähemmän nappuloitakin.
Itse tosin opin tuon paristottoman version vuosikymmeniä ennen sähkönavigaattorin hankintaa.
Saa nähdä tulevaisuudessa kun tuli hankittua kartallinen gepsi, tähän asti jästivaelluksilla GPS on ollut rinkan ylätaskussa kirjaamassa kuljettua reittiä: kotona on kiva katsella oikein tietokoneelta jotta missäs sitä tulikaan oltua.

VeskuR kirjoitti:Niin se vaan on! Tekniikka etenee ja kehittyy , elämä jatkuu ja muuttuu. kuinka moni enää menee hevosella tai on edes ratsastanut?
Mutta olen samaa mieltä Kulmalan kanssa että suunnistuksen perusteet pitäisi silti osata. Kysytään nyt kuitenkin - vaikka ei sitä tunnustaisikaan -
Kuinka moni osaa suunnistaa perinteisesti (kartta, kompassi)?
Itse tunnustan että en ole niitä käyttänyt vuosiin ja en ole varma osaisinko enää käytännössä, pitääkin mennä testaamaan!

Lapsena suunnistin isän kannustamana vaikka kuinka paljon, kävin jopa suunnistusleireillä. Jukolan viesteissä olin mukana pikkupojasta saakka. Inhosin koko homman kiireellisyyttä ja kilpailullisuutta. Geokätköily toi ratkaisun ongelmiin Osaan kyllä vieläkin ottaa suunnan kartasta, kulkea korkeuskäyriä myöten jne...

VeskuR kirjoitti: Kuinka moni osaa suunnistaa perinteisesti (kartta, kompassi)?

Tähän kysymykseen kyllä pitää vastata, että Hep! Viime aikoina on tullut varmaan enemmän suunnistettua kuin kätköiltyä. Tosin vielä muutama vuosi sitten olisi ollut vähän hiljaisempaa sillä osa-alueella. Nyt on parit Jukolan viestit käyty ja muutamissa kansallisissa kisoissakin juostu, enkä ole kuin vasta kerran jäänyt viimeiseksi

Itse tunnustan että en ole niitä käyttänyt vuosiin ja en ole varma osaisinko enää käytännössä, pitääkin mennä testaamaan!

No niin, pölyt pois konpanssista ja metsään. Suunnistusta voi kokeilla jo geokätköilynkin muodossa, muutamia esimerkkejä:

Salonsaari Georienteering
Hepovuori
Vanhat mitat

Kyllähän kätköillessäkin suunnistustaitoja tulee käytettyä. Olen satakymppivarma, että ne jotka osaavat perinteisesti suunistaa päätyvät kätköllekkin nopeammin kuin ne jotka orjallisesti seuraavat nuolta, ainakin jos kätkö on metsässä ja käytössä on kartallinen gepsi. Monet kerrat on kätkö tullut löydettyä pelkän kartan perusteella esim. seuraavasti: Kätkö metsän siimeksessä, jossa gepsikuuluvuus heikko. Yhteys katkeaa n. 100 metrin päässä, eikä tunnu palaavan hetkeen. En jaksa odotella vaan yritän paikallistaa kätkön esim. korkeuskäyrien tai muiden kartassa olevien maamerkkien perusteella. Ainakin helpommat metsäkätköt löytyvät varsin useinkin tällä menetelmällä, jos piilotustapa ilmeinen Xvira Nyyn tai xnagb.Gepsin käyttö mahdollisesti vähentää karttasuunnistajien määrää, mutta lisää toisaalta luonnossaliikkujien määrää.

Omat suunnistustaitoni ovat kaukana kilpasuunnistajan tasosta, mutta kuitenkin jotain perusintin käyneen yläpuolelta.

Itse olen aikoinani ollut vuosikaudet niin kilpasuunnistajana kuin sittemmin kisojen ratamestarihommissakin, joten uskaltaisin sanoa etten kokonaan eksymään pääse vaikkei gepsiä mukaan sattuisikaan.

Peruskoulussa kyllä vieläkin opetellaan kartan ja kompassin käyttöä, eri asia sitten on, jääkö mitään mieleen.
Veikkaisin kuitenkin, että kyllä gps-pohjainen metsässäkulkemisharrastus (kätköily, marjastus, sienestys, metsästys.... mitä niitä nyt on) lisää myös ennemmin tai myöhemmin taas kartanlukutaitoa ja mahdollisesti myös ihan perinteisen kompassin käyttöä. Kun kätkökuvauksesta katsoo (esim. topokartasta), minkänäköisessä paikassa kätkö suunnilleen sijaitsee, ei metsässä sitten tarvitse niin paljon pyöriä gepsin mukaan, kun tietää minne pitäisi päätyä.
Artikkelia en ole ehtinyt lukea, mutta uskon, että moni suunnistuksesta-ei-niin-kiinnostunut on kuitenkin lähtenyt metsään kätköjen perässä. Ja mikäpä estää järjestämästä vaikka omaa eventiä aiheen ympärille!

-mrs.

-Aapeli- kirjoitti: . Ja vaikka kokemusta on vaikka muille jakaa, niin täytyy myöntää että suunnistamisen sivutuotteena olen oppinut myös eksymisen jalon taidon.

Juu, eksyminen on aika jalo taito ja mielenkiintoinen asia muutenkin.En tarkoita mitään lähiseutujen marjametsissä "pyöriskelyä".Kokemuksia tosi eksymisestä on mm. Ropi Tunturin maastosta kun kuljettiin pari päivää "pilvessä" ja Saariselän itäosien naavamänniköistä.Se on oikeastaan aika fyysinen "tunne", kun huomaa eksyneensä erämaassa..Ylätuntureilla nyt oikeastaan selviää hyvissä olosuhteissa kesäaikaan pelkällä kartalla, kun tutkailee maastoa kartan avulla vähän ylempää.Mutta kyllä se kompassi , järki ja kartta on tositoimissa poikaa

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kätköily kartan ja kompassin kanssa on paljon mielenkiintoisempaa ja haasteellisempaa kuin gepsin avulla. Mitä ideaa siinä on, että kävelee suoraan kätkölle nuolen opastamana?? Tietenkin se mahdollistaa kätköilyn maasto-olosuhteissa niille, joilla perussuunnistustaidot eivät ole hanskassa, mutta itse en ole kiinnostunut koko laitteesta. Ainut asia, mihin sitä tarvitsee, on koordinaattien määrittäminen kätköä tehdessä. Vihjeiden ja tarkan kartan avulla pärjää melkein missä vain.

small oaks kirjoitti: Ja mikäpä estää järjestämästä vaikka omaa eventiä aiheen ympärille!

Jos et kerro kenellekään, niin voin paljastaa, että täälläpäin ollaan vähän niin kuin suunnittelemassa suunnistusaiheista eventtiä. Ajankohta tulisi olemaan syyskuun alkupuolella. Mutta homma on pitkälti suunnitteluvaiheessa enkä lupaa vielä mitään.

-Aapeli- kirjoitti: Ja vaikka kokemusta on vaikka muille jakaa, niin täytyy myöntää että suunnistamisen sivutuotteena olen oppinut myös eksymisen jalon taidon.

No joo, tämäkin on tullut koettua - ja useita kertoja vielä. On taito sinänsä paikallistaa itsensä kartalle kun onkin ihan eri paikassa kuin missä luulee olevansa. Varsinkin siinä vaiheessa kun ollaan ulkona kartalta...