Geocache.fi

Aloittelija esittää nyt ehkä tosi tyhmän kysymyksen, mutta kun en löydä ohjeista vastausta, niin kysytään pois: milloin oikeastaan kuuluu merkitä DNF? Olen merkannut sen aina silloin, kun olen etsinyt purkkia mutta se on jäänyt löytämättä (paitsi kerran, kun tiesin palaavani paikalle heti seuraavana päivänä), mutta myöhemmin olen huomannut lokeja lukiessa aika usein sellaisia Found it -merkintöjä kuin "tätä on käyty etsimässä monet kerrat mutta vasta nyt tärppäsi". Yleensä en kuitenkaan löydä löytäjältä aiempaa DNF-merkintää. Rupesin siis miettimään, että pitääkö ne vanhat DNF-merkinnät poistaa, koska sitten kun jonakin päivänä löydänkin jonkun niistä DNF-merkitsemistäni, niin lokiinhan tulee minulta kaksi merkintää ja statistiikka menee tavallaan sekaisin - vaan onkohan sillä sitten oikeastaan kuitenkaan väliä? Vai onko DNF sittenkin tarkoitus merkitä vain jos pitää tapausta omalta kohdaltaan loppuun käsiteltynä eikä koskaan aiokaan enää palata etsimään sitä? Minähän toki aion, etsin vain välillä helpompia. Please explain, I'm a bit confused now...

Silloin kun kätköä ei löydy

Aiempaa keskustelua aiheesta mm. täällä ja täällä.

Itse merkkaan aina DNF kun olen etsinyt, mutta en ole saanut nimeä logiin. Eli olen merkinnyt DNF:ksi vaikka purkki on ollut kädessä, mutta en ole saanut kantta auki. Olen käynyt uudemman kerran sitten hanskat kädessä kiertämässä lasipurkin auki ja logannut löydetyksi. Minua on opastettu ettei ole häpeä logata DNF, joten niin teen. Taitaa viidesosa olla logeistani DNF:iä .

Jokut vanhemman polven katkoilijat eivat merkkaa DNF:aa. Syyta voi vain arvuutella. Itse merkkaan aina, oli syyna sitten purkin haviaminen, oma kiire, laiska etsiminen, tahtien asento tai mika hyvansa. Se on tarpeellista tietoa purkin omistajalle.

Täällä pistetään DNF sitten kun on todettu, että ei löydy eikä pelipaikalle enää ole aikomus palata. Tuloksettomia ohimennen etsintöjä ei ole tullut DNF:ttyä, ei myöskään mysteerejä, joita ei ole saatu toistaiseksi ratkottua valmiiksi.

Me ollaan pyritty loggaamaan DNF silloin kun ajattelemme että siitä DNF tiedosta on muille kätköilijöille hyötyä (ja lisäksi jaksaa, viitsii ja muistaa). Eli keskimäärin silloin, kun kätköä on omasta mielestä etsitty niin paljon, että se olisi voinut vaikka löytyäkin, tällaisia kertoja on ehkä 80% näistä meidän löytämättä jäämisistä. Ne loput 20% on sellaisia, että kätköä ei ole oikeastaan etsittykään vaan etsintä keskeytyi ennenkuin oikeastaan alkoikaan johonkin muuhun kuin siihen että ei löydy (kuten massalametukseen, kakkihätään tahi muuhun elämää suurempaan yllättävään vastoinkäymiseen).

Tapoja merkata tai jättää merkkaamatta dnf on varmaan niin monta kuin on kätköilijöitäkin. Itse pyritään vaihtelevalla innostuksella merkkaamaan dnf kun ollaan kätköä etsitty eikä se ole löytynyt. Onhan noita dnfiä sitten kertynytkin ja joihinkin kätköihin merkattu useitakin. Kun dnf merkattu kätkö sitten joskus löytyy niin jää tuosta vielä mukava historia mitä on tullut sähellettyä. Kätkön omistajallekin on hyvä tiedottaa että paikalla on käyty. Varsin mukava tunne tulee kun on laittanut dnf loggauksen 100 löytöloggauksen jälkeen ja myöhemmin tulleet kirjoittavat vielä että helppo löytö:)

Kiitos vastauksista - ja kärsivällisyydestä. Olisihan se pitänyt arvata, että aihetta on käsitelty ennenkin, itse asiassa vaikka kuinka monta kertaa. Höm, hakukin on keksitty... Aiemmat säikeet luettuani totean siis, että sääntöä ei ole, mutta ehkä suosituin ja suositteluin tapa on jatkaa kuten olen tehnytkin: jos on lähdetty vakain etsintäaikein liikkelle, mutta puumerkkiä ei ole purkin lokiin saatu, niin se on DNF, mutta jos on vain ohimennen silmäilty paikkoja paneutumatta asiaan enempää, niin siitä on turha raportoida. Itsellä alkaa ihan tavalliset asiointikävelytkin muodostua sellaisiksi, että TOF on päällä ja panen ohimennen merkille tulevien kätköretkien paikkoja. Esimerkiksi eilen käytin ihan muilla asioilla liikkuessani viisi minuuttia yhden kantakaupungin kätkön paikallistamiseen, kunnes totesin, että jaaha, tuolla kallion päällä sen selvästikin täytyy olla, mutta nyt on liian hyvä kaupunkitakki päällä, joten enpä lähde rymyämään. En merkkaa tällaisesta mitään, mutta sitten kun oikeasti panen georyysyt päälle ja lähden etsimään, niin DNF kyllä ropsahtaa armotta lokiin, jos ei löydy. Olen monen kanssa samaa mieltä siitä, että ne DNF-merkinnäthän ovat melkein mielenkiintoisinta luettavaa. Aloittelijalle ne antavat toivoa - eivät ne muutkaan aina löydä, eivät vaikka olisivat löytäneet jo satoja ja tuhansia kätköjä - ja puusilmäisyyshän, puhumattakaan puupäisyydestä, on vain viehättävän inhimillistä. Täydellisyys on tylsää.

Nyt onnistuit kyllä Minneli tiivistämään aika hyvin myös minun näkemykseni DNF:stä. Joskus ei vaan osu ja jo kaiken sanotun lisäksi, on itsellekin hauskaa, kun niistä jää merkintä. Etenkin jos kätkö on ollut aidosti haastava löydettävä