Hahhaa! Kirjoittajan ajatukset tästä harrastuksesta (ja harrastajista) osuvat kuitenkin niin hyvin yhteen omien ensimmäisten mielikuvieni kanssa, että kannanpa korteni kekoon minäkin!
Vuosia sitten kiinnostuin kovasti "aarteenetsintäleikistä", kun kätköilyyn jossain lehtijutussa törmäsin. Innostus kuitenkin lopahti heti alkuunsa juuri siihen vaikutelmaan, että harrastukseen pitäisi olla hirveästi aikaa, rahaa, laitteita ja teknistä osaamista: pitää matkustaa (silloin homma taisi Suomessa olla vasta ihan aluillaan), hankkia GPS (joka markka-aikaan tuntui vielä kalliimmalta kuin nykyään!), oma tietokone (niitähän ei ollut vielä joka kodissa), auto ja ties mitä ja olla vähintäänkin insinööri, että kaikkia niitä laitteita osaa käyttää
Juppien hommaa, siis!
Jotain jäi kuitenkin itämään. Viime keväänä ihan muita juttuja googlettaessani (työjuttuja, ilmaiseksi työpaikan koneella!) eksyin geocaching.com:in sivuille. Sitä kautta jouduin tänne, luin läpi sikajackin maanmainiot sivut ja käväisin ohimennen työmatkalla (kävellen, ei ylimääräisiä kustannuksia!) etsimässä ensimmäiset purkkini. Olin myyty! Eihän tämä ollutkaan vaikeaa, saati kallista!
Omistan vanhan Skodan, mutta se on suunnilleen koko kätköilijäurani ajan ollut huollossa/rikki/seisontavakuutuksessa tms. Useimmat kätköt olen etsinyt joko kävellen, laina-autolla, kätköilijäkaverin kyydissä (kannattaa houkutella harrastukseen mukaan joku auton omistava
), tai etsien kätköjä muiden reissujen ohessa (työ-, kurssi- ja kokousmatkat, sukulaisten luona kyläilyt ym.). Ensi kesän tavoitteena olisi kiertää paikkakuntamme loput kätköt pyörällä.
Meillä oli vanha, mummolta peritty tietokone, mutta ei nettiyhteyksiä kotona. Kävin netissä aina tilaisuuden tullen kirjastossa (meillä koneen sai varata 15 min. kerrallaan, korkeintaan 2 vuoroa peräkkäin!) tai kerhotiloilla, kavereiden luona tai työajan jälkeen työpaikan toimistolla. Kesätienesteillään opiskeleva poikani viime syksynä osti halvan läppärin, koska tarvitsi tietokonetta koulutehtävissä. Kahviloissa ja huoltoasemilla sillä pääsi nettiin kahvikupin hinnalla. Kotonakin joskus, naapurin siivellä.. Tänä talvena hommattiin tarjousmokkula, mutta ei todellakaan vain kätköilyn vuoksi!
Gepsiä mulla ei ole, ja tuskin tuleekaan. Olen pari kertaa kokeillut (lainalaitteilla, ilmaiseksi) kätköjen etsintää GPS:llä, ja totesin kartta-ja-vihje-systeemin olevan mulle helpompi ja nopeampi. Huolimatta siitä, että olen käyttöä muissa yhteyksissä joutunut harjoittelemaan! Jos laitteen kanssa välttämättä haluaa kätköillä, niin useimpien sukuun tai tuttavapiiriin kuuluu joku metsästäjä. Heillä nuo lojuvat metsästyskauden ulkopuolella usein ihan joutilaina
Suunnistuksen alkeet olen oppinut peruskoulussa (ihan ilmaiseksi) Sekä perinteistä suunnistusta, että GPS:n käyttöä olen harjoitellut mm. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun harjoituksissa (jälleen harrastus, josta ei ole kuluja..) Niin no, mulla nyt tietysti ammatilliseenkin koulutukseen sisältyi aika hyvä suunnistuskoulutus
Eri paikkakunnilla suunnistuskoulutusta voivat lisäksi järjestää mm. Suomen Latu, partiolaiset, maanpuolustusjärjestöt, paikalliset urheiluseurat.. Kirjastostakin löytyy alkeisoppaita suunnistuksesta ja halvimmillaan kompassi maksaa n. vitosen. Karttoja mulla on vuosien varrella kertynyt muuten, ei ole kätköilyn vuoksi tarvinnut hankkia. Kaupunkikätköt olen eri kaupungeissa etsinyt ilmaisten turistikarttojen avulla, kynällä vain ympyröinyt kätköjen paikat ja kirjoittanut lapulle vihjeet. Itse olen "kierrättänyt" näitä karttoja sekä netistä tulostettuja kätkökuvauksia muutaman muun kätköilijän kanssa. Säästöä sekin.
Golfia en ole koskaan pelannut, paitsi lapsena minigolfia muutaman kerran. Joutilaaksi minua ei vielä ole kukaan nimittänyt
ja olen vähän kateellinen ihmiselle, jolla jää kuukaudessa "vapaata rahaa" 150 euroa.. Sesonkityötä tekevällä yksinhuoltajaäidillä kun ei hirveästi ole omaa aikaa eikä rahaa! Vaan kätköilijänä haluan itseäni ptää siitä huolimatta.
