Käytän englantia työssäni lähes päivittäin - suullisesti. Monille asiakkaille englanti on myös vieras kieli, joten kieli saa olla yksinkertaista ja pienet kielioppivirheet eivät niin haittaa. Kunhan itse asia tulee selväksi. Toisaalta, opin koko ajan uutta. Syntyperäiset englanninkieliset ovat usein auliita korjailemaan pikku virheitä ja tarjoavat sanoja, kun ne itsellä ovat hakusessa. Osa työkavereista on myös ulkomaalaisia. Kiireimpään sesonkiaikaan puhun englantia 10-16 h päivässä, ajattelen englanniksi ja näen englanninkieleisiä unia
"Puhetyöläisenä" mulle englanniksi kirjoittaminen tuottaa kuitenkin vaikeuksia. Joudun tarkistamaan ihan tavallisten sanojen oikeinkirjoitusta sanakirjasta, ja tekstini ei varmasti ole muutenkaan ole kaikkien sääntöjen mukaista. Fraaseja ei voi useinkaan kääntää sananmukaisesti, ja kouluajoista on aivan liian kauan. Peruskoulussa opitut (?) lauserakenteet ja kieliopin säännöt ovat yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen jääneet autuaasti unholaan

Saatikka että työsanastollani ei välttämättä tee mitään kätkökuvauksessa, eikä juuri sitä tarvittavaa sanaa löydy sanakirjasta lainkaan.. Välillä tuntuu, kuin Aliasta pelaisi, kun yrittää keksiä ymmärrettäviä kiertoilmauksia

Hyvää harjoitusta sinänsä, mutta hidasta ja hankalaa!
Hioessani "Rovaniemen markkinoilla"-kätköjeni tekstejä keksin sitten keinon, joka ainakin itselläni helpotti asiaa huomattavasti.
Kirjoitin kätkökuvauksen
ensin englanniksi. Käsin, paperille, välittämättä oikeinkirjoituksesta, aivan kuin kertoisin juttua asiakkaalle. Tarkistelin tekstin vasta jälkeenpäin. Sitten käänsin tekstini suomeksi. Paaaljon nopeampaa näin päin!