Viesti
Kirjoittaja oldheinz » Pe 26.07.2013 11:16
Joulukuussa 2009 menin kätkön GC1ENYZ infotaululle, jolle vei ajotieltä polku kohtalaisen loivalla rinteellä. Tuulta oli sinä päivänä internetin mukaan yli 120 km/h ja satoi. Palatessani turhan vauhdikkaasti loivaa alamäkeä infotaululta kompastuin pää edellä kivikkoon. Minulla oli kamera kädessä, enkä ehtinyt ollenkaan reagoida (ja murtamaan rannettani ?). Ensituntuman maanpintaan sain, kun päälakeni osui litteään laavalohkareeseen. Kuulin uskomattoman kovan paukahduksen, ihan kuin lyönti nuijalla keittiön pöytään.
Koettelin heti päälakeani josko olisi pahemmin pehmennyt, mutta kovalta se tuntui. Oli kuitenkin tullut 3 cm haava, josta tuli reippaasti verta, niin kuin päästä tulee. Sateessa ja kovassa tuulessa veri levisi ympäri päätäni ja tuulitakin yläosaan, näytin Krimin sodasta tulleelta. Onneksi oli vessapaperirulla mukana ja paperilla painaen verenvuoto lakkasi pian. Ajoimme sitten alas Los Cristianosiin, n. 40 km, korkeuseroa oli n. 2200 m.
Aattelin sitten illalla, pitäisikö päätä puhdistuttaa jossakin, mutta vasta seuraavana aamuna menin 5 min kävelymatkan päässä olevaan Hospiten Sur -sairaalaan, jossa ensiavussa siivosivat haavan ja olisivat ommelleetkin, vaan oli se jo liikaa kuivunut. Mahdollisen murtuman varalta ottivat röntgenkuvan ja lisäksi MRI- eli magneettiresonanssisiivukuvat. Neurologi ei niissä onneksi havainnut mitään kamalaa, ja antoivat antibioottireseptin ja jodia haavan hoitoon. Koko päälaen alueella oli pieniä koloja, joten oli uskottavaa, että ei ollut pullolla tappelussa lyöty...
Jos se kivi olisi ollut terävä särmä ylöspäin, olisi ollut varsin hyvä mahdollisuus kuolla saappaat jalassa, mikä sinänsä on oikein hyvä ja suositeltava tapa täältä poistua, mutta en minä tunne kiirettä semmoiseen vielä. Tuttu pikkutyttö sanoi, että se oli kenraaliharjoitus, ja osoitus siitä, että helposti käy lähtö jos on käydäkseen.